torstai 19. toukokuuta 2011

Laihdutus, osa 14

Wuhuu, olen laihtunut 1,1 kiloa edellisestä punnituksesta!
Lenkkeily on lähtenyt kohtuullisesti käyntiin, en ihan joka päivä ole selvinnyt ulos, mutta melkein. Wiitä en ole vielä asentanut muuton jäljiltä – vastahan siitä on vajaa kuukausi – joten sisäliikunnan harrastaminen on ollut vähäistä. Paitsi jos lasketaan muuttolaatikoiden siirtely huoneesta toiseen ja vaatteiden läpikäynti.

Laihdutusta kirittämään tyhjensin vaatekaappini kokonaan ja lajittelin vaatteet neljään pinoon: pidettäviin, poisannettaviin, lumppuihin ja liian pieniin. Ikävän suuri osa vaatteistani meni pinoon liian pienet, joka sisältävät ne vaatteet, joista en halua luopua, mutta jotka näyttävät rumalta tai eivät mahdu päälle tällä hetkellä. Tätä pinoa katsellessa saa ylläpidettyä motivaatiota laihduttaa. Jotta mahtuisi taas joihinkin entisiin lempivaatteisiin.

Aiemmin olen vain sysinyt nämä vaatteet hyllyjen takareunaan ja halunnut unohtaa sen etten mahdu niihin enää. Nyt on kieltäminen ja sokeus ohi ja aika nähdä itsensä tänä rumana päärynänä mikä olen. Tai oikeastaan Superjäätelönä. Muistatteko sen vanhan mainoksen Superjäätelöstä? Linkistä pääsee katsomaan yhtä versiota mainoksesta.

Superjäätelöllähän on ”isot hartiat ja leveät lanteet”. Katsellessani uusimpia kuvia itsestäni toisten fb-kuvista, olen masennuksekseni huomannut miten leveä olenkaan hartioista. Rintojakin saisi pienentää ainakin yhden kuppikoon verran niin näyttäisi sopusuhtaisemmalta. Kuvat ovat ikävän armottomia tuomareita. Pitäisi ehkä vältellä tehokkaammin tilanteita, joissa ihmisillä on kamera mukana niin voisi taas sulkea silmänsä totuudelta. Ei tosissaan, totuus on otettava vastaan joskus ja minulle se tilanne on nyt.

Juttelin ystäväni kanssa stressistä eilen. Hänelle oli normaalia, että stressaavassa elämäntilanteessa jättää syömättä ja laihtuu. Ystäväni puhui toisesta ystävästämme, joka oli laihtunut 10 kiloa muutamassa kuukaudessa (alipainoiseksi) stressattuaan lapsensa sairautta. Itse taas koen, että stressin aikana tulee syötyä entistä enemmän eikä niinkään välitä tarkkailla syömisiään. Tunnen useita, jotka ovat lihoneet tuon 10 kiloa stressatessaan. Miksi en voi olla niitä laihtujia ja syömättäjättäjiä? Lihominen takaisin normaalipainoon on niin paljon helpompaa kuin laihduttaminen! Ei ehkä terveellistä kumpikaan, mutta jos pitäisi valita...

2 kommenttia:

  1. Olen monesti myös pohtinut tuota ihmistyyppijakoa, mutta tasan eivät tunnu menevän nämäkään nallekarkit.

    Toivottavasti "liian pienet"-pino tsemppaa, hienosti laihdutuksesi oli lähtenyt käyntiin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Kyllä siitä on yllättävä apu katsella vaatepinoa, ainakin toistaiseksi. Katsotaan nyt miten käy tämän illan humalan jälkeen, kuinka paljon lihon juomalla oluita.. Toisaalta vältin kaupassa kaikki herkut, mistä olen tyytyväinen.

    VastaaPoista