tiistai 10. toukokuuta 2011

Välinpitämättömyys

Tympii. Kuukautisvuoto alkoi tänään pienen kivun saattelemana, olen pärjännyt yhdellä särkylääkkeellä kaupungilla. Tekisi kovasti mieli vain maata sohvalla ja ahmia suklaata helpottaakseni tympimistä, mutta se taitaisi vain pahentaa oloa.

Äitienpäivänä kävimme vanhempieni luona syömässä. He tiesivät minun käyneen lääkärissä viime viikolla ja jostain syystä olettivat siellä tehdyn uuden hedelmöityshoidon. En tiedä mistä olivat sellaisen ajatuksen saaneet päähänsä, mutta äidin kommentit yllättivät ja satuttivat varsinkin noin äitienpäivänä esitettynä. Jälleen yksi äitienpäivä ”hukkaan”. Jostain syystä vastattuani äitini uteluihin menetin kaiken mielenkiintoni koko lapsettomuusasiaa kohtaan. Ihan kuin se olisi ollut viimeinen tikki ja aivoni sulkeutuneet ylitäysinä.

Riitelin äskettäin ystäväni kanssa ja hän piikitteli lapsettomuusasiaakin ohimennen. Ei tuntunut missään. Enkä oikeastaan ollut suuttunut ystävälle, en jaksanut välittää tarpeeksi suuttuakseni. Tuntuu, että olen saanut niin paljon pettymyksiä, surkeutta ja loukkaantumista, että sitä ei enää mahdu minuun. Mitään ei enää mahdu, kaikki vain valuu ohi koskettamatta minua. Joudun tekemään paljon työtä, jotteivät positiivisetkin asiat mene ohitseni.

En halua muuttua täysin välinpitämättömäksi kaikelle; haluan kokea uusia, positiivisia asioita kesän mittaan, mutta toisaalta negatiivisten asioiden kannalta välinpitämättömyys on mukavaa vaihtelua raskaan kevään jälkeen. Ei enää liiallisia tunteiden vaihteluita, asioista ylivälittämistä, vaan toinen ääripää hetken toivottavasti ennen lopullisesti (?) normaaliin olotilaan pääsyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti