Halaus

Olen miettinyt halailua. Ketä halataan, ketä ei? Missä tilanteissa? Halailu on oikeastaan aikas hauskaa puuhaa.

Ollessani ulkomaan reissulla tuntemattomien ihmisten kanssa noin viikko sitten näin paljon erilaista halailua. Pariskunnat keskenään, toisilleen tutut ihmiset nähdessään pitkästä aikaa toisiaan. Pinnallisia, irtonaisia, syviä, pitkiä, poskisuudelmien kera, hymyillen, jutellen, painaen pään toisen olkaan... Sitä voi halata niin monella tavalla.

Ystäväni uskoo haliterapian voimaan. Hali parantaa tai ainakin helpottaa monia suruja. Olen saanut kokea tämän monesti. Toisen turvallisessa sylissä voi itkeä tuskansa pois eikä tarvitse pelätä kaatumista. Hetken aikaa joku muu kannattaa sinua, niin kuvaannollisesti kuin konkreettisestikin. Kosketus kertoo ystävän olevan tukenasi eikä sanoja tarvita.

Mutta ei halaaminen aina ole pelkästään positiviinen asia. Halatessa on helppo peittää todelliset ajatuksensa, huijata ihmistä. Eikä kaikkien ihmisten soisi ylittävän henkilökohtaista rajaa ja tulevan kosketusetäisyydelle. Olen itse joutunut opettelemaan päästämään ihmisiä lähelleni sekä fyysisesti että henkisesti. Haluaisin pitää tarkat rajat, mihin asti päästän ihmisiä. Henkisesti se raja on melko helppo pitää, harva ihminen on kiinnostunut asioistasi niin paljon, että utelevat kunnes annat periksi. Mutta fyysisesti jotkut ihmiset vain tunkevat lähellesi halusit tai et. Oma rajani on siirtynyt vuosien harjoittelun myötä huomattavasti lähemmäs itseäni enkä enää ahdistu tuntemattomien tai puolituttujen halailusta niin usein. Täytyy kyllä myöntää, että edellisellä reissullani tuli halauksia todellakin riittävästi puolitutuilta ihmisiltä enkä ihan heti halua toistaa kyseistä kokemusta.

Erityisen ahdistavaa oli joidenkin sekä miesten että naisten tapa tulla halaamaan ensin ja alkaa jutella vasta sitten. Koko ajan sai olla halaamassa vaikka mieli teki vain käpertyä omaan olemiseensa. Sellaiset ihmiset ovat hämmentäviä, en koskaan tiedä mitä tehdä heidän kanssaan. Minua halaillaan normaalisti hyvin harvoin. Tuskin koskaan teen itse aloitetta halaukseen ja ilmeisesti viestitän jotakin, joka kertoo ihmisille, etten halua tulla kosketetuksi – vaikka toisinaan todellisuudessa sitä haluaisinkin. Mutta nämä tietynlaiset ihmiset eivät välitä näistä viesteistä, vaan halaavat kaikkia, jotka saavat käsiinsä. Ovatko he erityisen avoimia ihmisiä, vai vaan kätkevät henkisiä lukkojaan ylenpalttiseen lähietäisyydellä hillumiseen?

Sainpahan näistä kokemuksista vertailukohtaa erilaisista (ystävä)halaustyyleistä. Ystäväni, jotka ovat halunneet antaa voimia lapsettomuushoitoihin halaavat lujasti ja päättäväisesti. Kuin siirtääkseen omaa voimaansa avukseni. Reissulla uudet, läheisiksi tulleet ystäväni halasivat matkan lopuksi kovasti puristaen, kuin eivät haluaisi päästää irti. Vähemmän tutuksi tulleet, mutta mukavat ihmiset halasivat kevyesti, mutta kauan. Puolituttujen kanssa lähinnä kädet ja posket koskettivat muun vartalon pysyessä turvaetäisyydellä.
Vaikuttikohan näihin halauksiin oma tuntemukseni kyseisistä ihmisistä, vai tunsivatkohan he samoin minua kohtaan? Pitänee tehdä halitesti ja halata ihmisiä odottamattomalla tavalla (eli itselleni epätyypillisellä tavalla) seuraavan kerran ja katsoa mitä reaktioita saa aikaan.