torstai 30. syyskuuta 2010

Turvapaikkani

Olen ihmisriippuvainen. Tiedän se oikein hyvin, varsinkin kun yksi ystäväni on ottanut tavakseen huomautella asiasta. Olen miettinyt jo pidemmän aikaa miksi. Koin tänään ahaa-elämyksen asiasta. Ihmiset ovat turvapaikkani.

Turvapaikka on se tila tai olotila, johon paetaan, kun vastoinkäymiset käyvät liian suuriksi tai on muuten vain paha olla. Jokaisella on oma turvapaikkansa, tiedostettu tai tiedostamaton. Minä olen juuri tiedostanut omani sijainnin.

Ystäväni mielestä turvapaikka löytyy kotoa, äidin ja isän luota. Ystäväni listaa turvapaikoikseen tiettyjä paikkoja, joihin liittyy tiettyjä ihmisiä, mutta tärkeintä on hänen mukaansa tuntea olonsa kotoisaksi tilassa, ei ihmisten seurassa. Minulle paikalla ei ole väliä. Voin kokea turvallisen paikan melkeinpä vaikka keskellä kaupunkia, jos saan olla tietyn ihmisen kainalossa.

Kuka tahansa ihminen ei ole turvallinen. Aiemmin ajattelin, että tarvitaan vuosia, ennen kuin voin tuntea oloni turvalliseksi jonkun seurassa. Sittemmin olen pyörtänyt ajatukseni tavattuani yllättäviä ihmisiä. Kaikkein turvallisin paikka on oman miehen kainalossa ihan missä päin maailmaa tahansa. Siksi riidat tuntuvat erityisen pahoilta, koska samalla menetän turvapaikkani, johon vetäytyä.

Huomaan nyt tämän oivallukseni jälkeen etsineeni tiedostamattani jo vuosia toista turvapaikkaa. En pidä ajatuksesta olla riippuvainen vain yhdestä ihmisestä. Se antaa liikaa valtaa tälle ihmiselle. Nyt voin sanoa olevani tasapainoisemmassa tilanteessa. Olen yllätyksekseni osannut avautua melko uusille ihmisille elämässäni ja saanut heistä turvapaikan. Tämä ei vähennä mieheni tärkeyttä turvapaikkanani, enemmänkin helpottaa hänen taakkaansa ja parantaa suhdettamme.

En ole päässyt/joutunut (näkökulmasta riippuen) vielä kokeilemaan uudehkoja turvapaikkojani montaakaan kertaa. Mutta pelkkä niiden olemassaolo tuottaa paremman mielen ikävän iskiessä. Minulla on mahdollisuus paeta maailmaa niin halutessani, vaikka mieheni olisikin kaukana toisessa kaupungissa. Mutta mikään ei voita miehen kainalossa vietettyä viikonloppua, paitsi viikko tai kaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti