Vietin viikonloppua 19-30-vuotiaiden opiskelijoiden seurassa ja pohdin kysymystä miltä 30-vuotias näyttää tai miltä hänen pitäisi näyttää. Pitäisikö 30-vuotiaan näyttää erilaiselta kuin 20-vuotias tai 25-vuotias? Miksi? Entä onko kolmikymppisellä oltava erilainen vaatemaku kuin nelikymppisellä?
Kysymys ulkoisesta olemuksesta on ylipäänsä hankala, koska en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut vaatteista enkä meikeistä. En varsinkaan siitä, mitä toisilla on päällään. Toisaalta ulkoinen olemus on muutakin kuin pukeutuminen tai hiustyyli. Itse olen kulkenut baareissa satunnaisesti jo 16-vuotiaasta asti ja 18-20-vuotiaana oli tärkeää päästä baareihin, joissa oli ikärajana 24 – lähinnä koska Helsingissä oli siihen aikaan hyvin vähän paikkoja, joihin alle 20-vuotias ”laillisesti” pääsi. Eli olen vaatteistani huolimatta jo nuoresta asti ollut vanha, jos niin voi sanoa. Olemme pohtineet tätä joskus kavereiden kesken pääsemättä koskaan varsinaisesti lopputulokseen. Jokin itsevarmuus vaan huokuu toisista ihmisistä ja se tekee heistä portsareiden silmissä vanhoja. Toisaalta itse en koe olevani aina niin itsevarma, olen vain oppinut esittämään sellaista juurikin baarien jonoissa ja esiintymistilaisuuksissa.
Toisaalta nykyisin ei ole ollut tarvetta esittää itsevarmaa vaan päinvastoin olen yrittänyt tuoda esiin todellisen epävarmuuteni silloin, kun sellaista on. Olen kyllästynyt esittämään yhtään mitään kenellekään. Mutta toisaalta epävarmoja tilanteita onkin nykyään paljon vähemmän kuin 10 vuotta sitten. Ehkä olen sitten kasvanut ihmisenä ja aikuistunut.
Tämä pohdinta ei vie lähemmäs kysymystä miltä 30-vuotiaan pitäisi näyttää. Tunnen monia epävarmoja 30-vuotiaita ja itsekin olen sellainen joissakin tilanteissa. Pitäisikö se peittää ja esittää varmaa ja kaikenhallitsevaa aikuista? Pukeutua jakkupukuun aina uloslähtiessä vaikken ole uranainen? Vai onko jakkupuku liian vanhan naisen vaate, eihän 30-vuotias ole sama kuin 50-vuotias. Mitä sitten?
Olen huomannut pukeutuvani hyvin samalla tavalla kuin muutkin, nuoremmat, humanistinaiset yliopistolla. Tai oikeammin tultuani yliopistoon huomasin muiden pukeutuvan samalla tavalla kuin minä olin tottunut jo vuosia pukeutumaan. Paitsi että hameeni pituus on pidempi kuin keskimäärin täällä enkä osaa ostaa oikeanlaisia huiveja ja käyttää niitä oikealla tavalla näyttääkseni hyvältä. Mahani takia myös harrastan peitteleviä vaatteita toisten paljastan kaiken-tyylin sijaan. Mutta mitä se kertoo iästäni? Ei minusta yhtään mitään.
Joskus vuosia sitten keskustelin silloisen kämppikseni kanssa pukeutumisesta ja hänen mukaansa on hienoa, että vanhat naiset uskaltavat pukeutua räväkästi. Hän ihannoi muun muassa Aira Samulinia, joka niihin aikoihin käytti tanssiessaan pieniä ja värikkäitä ”teinivaatteita”. Samulinia oli lehdissä haukuttu aiheesta; lehtien mielestä hänen olisi pitänyt ilmeisesti istua neulomassa sukkaa shaali harteillaan. Itse en voi sanoa olevani kumpaakaan mieltä. Ihailen Samulinin rohkeutta ja voimaa mutta en välttämättä hänen vaatevalintojaan. Ymmärtäisin tämän kuitenkin olevan sen haetun ”näyttää ikäiseltään”-jutun ydin.
Mutta miten sen voisi muuntaa kolmikymppisiin? Ja mitä on tämän päivän teinivaatteet? En seuraa muotia enkä tunne kovin montaa teiniä tällä hetkellä, mistä minä voisin tietää pukeutuvani väärin ikäisekseni? Pitäisikö alkaa seurata epäkiinnostavaa aihetta vain, jotta osaa olla oikean ikäisen näköinen? Enpä usko, että jaksan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti