keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Laihdutus, osa 5

Huomasin etten ole muistanut viime aikoina päivittää tänne tekstiä laihdutusurakastani. Se johtuu siitä, että olin pitkään laihduttamatta. Elämässäni on ollut viime aikoina niin paljon keskeneräisiä projekteja ja ahdistusta niistä, etten kyennyt ajattelemaan epäonnistumistani laihduttamisessa. Suuri osa näistä projekteista on edelleen kesken, mutta olen opetellut muuttamaan asennettani suvaitsevammaksi itseäni kohtaan.

Laihdutukseni ei ole kesän mittaan edennyt mihinkään, olen ahminut jäätelöitä ja ruokaa niin paljon, että itsekin tajuan tehneeni suuren virheen. Tajusin sen jo syödessäni herkkuja, mutta en aina kyennyt estämään itseäni. Olen lihonut takaisin kaikki keväällä laihduttamani kilot. Positiivista tässä on, että en ole lihonut alkuperäisestä lähtöpainosta – joka oli joskus vuosi sitten. Eli tavallaan vuosi hukkaan vain yhden ahmimiskesän takia.

Nyt tuntuu, että voisin taas ottaa itseäni niskasta kiinni. Olen pienentänyt ruoka-annoksiani vähän kerrassaan, harventanut ruokailuvälejä ja lopettanut napostelun melkein kokonaan. Suklaata en ole syönyt yli viikkoon, mikä aiheuttaa päänsärkyä ja muita vieroitusoireita, mutta minä kestän. Tällä kertaa aion todella vierottua suklaasta ja alkaa pitää ainoastaan sallittuja suklaapäiviä. Välipaloikseni olen syönyt pakastettua mansikkaa. Tämän haittapuolena on se, että kesällä pakkaseen laitetut 10 kiloa on nopeasti syöty, jos päivittäin sieltä rasian ottaa. Mutta vain itse pakastetuissa mansikoissa ei ole lisätty mitään sokereita tai säilöntäaineita.

Tämä ruokakuurini on pitänyt nyt kotona ollessa hyvin. Olen saanut pienennettyä ruokailuni mielestäni hyvään tasoon. Vähän pelottaa mitä tapahtuu, kun paranen kuumeestani ja lähden taas opiskelemaan. Kun alan kuluttaa enemmän energiaa, riittääkö nyt totuttelemani ruoka täyttämään mahan? Miten jaksan pitkät opiskelupäivät ilman välipalaa? Olen kantanut laukussa usein kaurakeksiä, kun joudun olemaan toisinaan 10-14 tuntia menossa. Jos keksiä ei ole, houkutus sortua suklaaseen on todella suuri. Puhumattakaan järjettömästä nälästä, joka vaivaa kun pääsen illalla kotiin. Toisaalta keksi ei ole kevyimmästä päästä välipala. Mutta en pidä omenoiden kantamisesta laukussa, ne vain liiskaantuvat kirjojen alla. Banaanissa on kaloreita eikä sekään pysy liiskaantumatta. Mitään lusikalla syötävää ei ole järkevää yrittää kävellessä luennolta toiselle syödä. Siksi olen päätynyt hyvänmakuisiin Elovenan kaurakekseihin. Joskus ostan myös juotavan jogurtin tai muun juotavan välipalan, mutta ne eivät tunnu täyttävän yhtä hyvin kuin pureskeltava keksi. Jos keksisin ratkaisun pitkien päivien ongelmaan olisin taas askeleen lähempänä pysyvää painonhallintaa.

Urheiluharrastukseni on jämähtänyt myöskin. Kesällä tein niin pitkiä työpäiviä, etteivät voimat riittäneet enää Wii Fitillä pelaamiseen, saati lenkkeilyyn ulkona. Minulla ei edellenkään ole ketään kaveria, joka kiskoisi minut lenkille tai kuntosalille. Yksin ei tule lähdettyä. Tuli joskus ennen, mutta siihen vaaditaan paljon kovempaa itsekuria kuin minusta tällä hetkellä löytyy. Uin kyllä kesällä paljon, mutta en selvästikään tarpeeksi suhteessa syömieni jäätelöiden määrään.

Ensi viikonloppuna pitäisi kehdata mennä kylpylään, kun sinne on kutsuttu. Nolottaa jo etukäteen ajatus minusta uimapuvussa. Tykkään paljon uimisesta, mutta harrastan sitä vain järvissä ja meressä, jonne ei voi pällistellä miten liikun, kuten kylpylöiden kirkkaissa vesissä. Tekisi mieli jättää koko kylpyläreissu väliin, mutta tässä taas itsepäisyyteni nostaa päätään. Jos jokin on hankalaa ja pelottavaa, ja pään painaminen pensaaseen helppo vaihtoehto, en voi tehdä niin. Pelot pitää voittaa, elämä ei saa olla pelkojen hallitsemaa. Siispä rohkeasti vain kylpylään muiden katseltavaksi ja pilkattavaksi. Ja lisää laihdutusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti