Joskus aamut eivät vain toimi.
Nukuttuani nyt jo useampana yönä liian lyhyitä unia olin eilen illalla hyvin väsynyt. Liian väsynyt nukkumaan. Puoli kahdeltatoista sain vielä puhelun ja hyviä uutisia. Innoissani en malttanut nukkua.
Tältä pohjalta heräsin aamulla kello 5.30 neljän tunnin yöunien jälkeen. Kuvittelin olleeni nopea suihkussa, mutta siellä kului 45 minuuttia. Mahdoinko nukahtaa seisaalleen? Tästä syystä olin puoli tuntia myöhässä aikataulustani.
Kun viimein pääsin lähtemään viemään autoa huoltoon huomasin, etten ollut muistanut tarkistaa reittiä kartasta. Puhelimessani ei ole gps:ää, koska miehelläni on työpaikan laskuun kaikki hienoudet. En ole viitsinyt luopua 10 euron puhelinlaskustani saadakseni lukea Facebookia missä tahansa tai kerran vuodessa tarkistaa kartasta jotain. Mutta juuri tänään olisi ollut käyttöä navigointiohjelmalle.
Ajoin sinne, missä suunnilleen tiesin korjaamon olevan, mutta en löytänyt sitä. Jouduin soittamaan miehelleni ja viivästyttämään hänen töihinlähtöään. Hän neuvoi minut oikeaan paikkaan – toiselle puolelle taloa, jonka pihassa odotin ajo-ohjeita!
Eikä aamuni päättynyt tähän.
Korjaamolta lähdin kävelemään bussipysäkille noin puoli kilometriä. Muistin vasta kävellessä, että lyhyiden hiusten kanssa tarvitaan korvalappuja tai pipoa jo näillä säillä. Toinen talvi lyhyillä hiuksilla alkamassa enkä ole vielä oppinut suojaamaan päätäni, erityisesti korviani, kylmältä.
Bussin kanssa kävi tuuri. En joutunut odottamaan kauaa ja sattui vielä tulemaan juuri se bussi, joka veisi minut lähimmäs yliopistoa. Kunnes astuin bussiin. Näin lokakuun ensimmäisenä päivänä ei opiskelija-alennukseni ollutkaan enää voimassa eikä kortilla voinut matkustaa. Olin unohtanut päivittää kortin. Ja koska minulla ei ollut penniäkään käteistä, jouduin kävelemään neljä kilometriä keskustaan.
Pääsin paikallisliikenteen toimistolle puoli yhdeksältä. Se aukesi kello yhdeksän. Niinpä tietysti.
Tässä vaiheessa olin jo niin myöhässä aamun luennolta, etten edes yrittänyt päästä sinne vaan menin kiltisti vasta kymmeneltä alkavalle luennolle. Päädyin kävelemään vielä keskustasta yliopistolle viimeiset vajaa kaksi kilometriä – tässä jalkapohjien kivistyksessä se ei enää tuntunut miltään. Olisikin ollut liian hyvä tuuri, jos olisin laittanut jalkaan mukavat kävelykengät korkokenkien sijaan. Onko tänään varmasti perjantai 1. päivä eikä perjantai 13. päivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti