Eilisestä on selvitty. Kuten eilen jo mainitsin, sain yllättäen naapurilta tukea ja apua. Olin masentunut, kipeä, kuumeessa eikä hengityskään kulkenut kunnolla tukkoisesta nenästä. Nenäliinoja kului kymmenittäin. En vielä aamulla hallinnut itkunpurskahtelujani lainkaan ja yrityksistäni huolimatta naapurin vanhempi nainen näki tilanteeni. Pakkohan se sitten oli totuus kertoa mikä vaivaa, yksinkertaistettuna tosin, koska hän ei puhu kovin hyvää suomea.
Asun siis opiskelija-asuntolassa ja täällä on hyvin eri-ikäisiä opiskelijoita ja kaikenlaisia muitakin asujia ympärillä. Meillä on omat huoneet, mutta yhteinen keittiö ja olohuone. En halunnut mennä keittiöön silmät itkusta turvoksissa ja vatsaakin särki eikä huvittanut syödä. Lähinnä oksetti ja huimasi, kun yritin nousta seisomaan. Naapurin mielestä minun kuitenkin piti syödä, joten hän toi minulle aamupalaa, lounasta sekä illalla vielä päivällistä. Hän antoi numeronsa ja käski soittaa heti jos tarvitsen jotain, ihan mitä tahansa. En kuitenkaan kehdannut alkaa soitella, vaan suunnittelin olevani syömättä illan, kun hän yllättäen tulikin oven taakse ruokatarjottimen kanssa.
Selvisin eilisestä nousematta sängystä muuta kuin vessaan. Täydellistä. Sain vain sääliä itseäni kunnes olo oli parempi. En tiedä naapurini nimeä, emmekä ole jutelleet ennen eilistä lainkaan, mitä nyt käytävässä tervehtineet. En odottanut häneltä tuota ystävällisyyttä, ja sitä kiitollisempi siitä olen. Mutta miten sen voisi korvata hänelle?
Tänään olin jo luennolla, joskin se oli aikamoinen koettelemus fyysisesti. Menin yliopistolle autolla ja pelkkä autolta mäen nouseminen ja yhden kerroksen raput uuvuttivat pahemmin kuin normaalipäivänä pyöräily kotoa yliopistolle. Oli silti pakko mennä, koska en halua menettää opintopisteitä läsnäolopakollisesta kurssista. Istuin sitten hikisenä ja puuskuttavana takarivissä ja vältin keskustelua huonosti toimivan flunssaääneni kanssa.
Mieliala on palannut mitä väliä-linjalle. Tällä kertaa todellakin tarkoitan mitä väliä. En jaksa olla surullinen. En jaksa pohtia mitä tein väärin, että taas kävi näin. Näin kävi ja sillä hyvä. Mitä väliä. Ihan sama. Jatkan samaa elämää, ei tarvitse tehdä muutoksia ja pohtia tulevaa. Ei kulu rahaa lastentavaroihin. Ihan sama.
Kunhan saan tämän flunssan hoidettua harkitsen suklaansyönnin vähentämistä taas. Juuri nyt silläkään ei ole merkitystä. Lihon tai en, mitä väliä. Seuraava hoidon suunnitteluaika polille on 15.12. eli yli kuukauden päästä. Polin joulutauko alkaa 19.12. ja kestää kolme viikkoa. Ehdin lihoa ja laihtua vielä monesti ennen kuin hoidot oikeasti taas alkavat, jos alkavat ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti