Matkustin tässä päivänä eräänä junassa usean tunnin matkan. Käytävän toisella puolella istui noin ikäiseni nainen vauva sylissään. Hänen vieressään ikkunan puolella istui nuori opiskelijatyttö, edessä torkkui pari miestä ja takana muutama nainen keskusteli töistään koko matkan. Jonkin aikaa välissämme istui kovasti jutteleva mies.
Jostain syystä minua pisti heti silmään tämän vauvanaisen toimet. Kaiketi koko vaunun olisi pitänyt ihastella hänen silmäteräänsä. Hän silmäsi ympärillä istuvat läpi, hyppyytteli lasta polvellaan ja jokelteli äänekkäästi, mutta kukaan ei noteerannut heitä. Huomionkipeäksi leikin teki naisen tapa vilkuilla ympärilleen katseella "katsokaa mikä aarre minulla on" eikä katsella vauvaansa jokellellessaan.
Siispä hän alkoi minulle juttelevan miehen kanssa juttusiin vessan sijainnista (joka oli suoraan selkämme takana yhden penkkirivin päässä, sokeakin olisi sen isot kyltit nähnyt). Lapsi ei selvästikään tarvinnut vessaa, joten juttu miehen kanssa kuivui kokoon nopeasti. Nainen oli silminnähden ärtynyt huomion puutteesta. Hän alkoi työntää lastaan vieressä istuvan opiskelijatytön syliin, johon tyttö vastasi melko kauhistuneella ilmeellä ja perääntymisellä. Yritys jäi siihen. Vauvakaan ei ideasta tykännyt, vaan alkoi vinkua.
Käytyään vaihtamassa vaipat vessassa vauvanainen yritti saada huomiota kävellessään uranaisten välistä käytävää takaisin penkilleen heilutellen vauvaa käsivarsiensa varassa. Jälleen katse oli naisissa, ei vauvassa. Lopputuloksena oli, että vauva melkein potkaisi yhtä takapenkin uranaisista päähän ja tämä huiskaisi pientä jalkaa kohden puolihuolimattomasti kuin hyttysiä huidotaan kesken keskustelun. Vauvanaisen ilme oli ehdottomasti näkemisen arvoinen hänen istuessaan takaisin penkilleen.
Loppumatkasta kävin hakemassa teetä vaunun etuosasta ja nainen huomasi tilaisuutensa tulleen. Koska välissämme ei enää istunut ketään, hän saattoi alkaa jutella teekupistani. Olisikin jutellut vain yleisesti teestä.. Mutta ei. Tässä vaiheessa vauva nukkui naisen sylissä. Nainen kyseli minulta mitä etuosasta teen luota löytyy ja samalla kuitenkin tuijotti vauvaansa ja hiplaili vauvan vaatteita. Klassinen liike, jota seuraamalla minun olisi kuulunut jatkaa keskustelua huomaamalla lapsi. En tietenkään tehnyt niin.
Vastattuani asiallisesti ja lyhyesti hänen kysymyksiinsä nainen kysyi samat asiat uudestaan, nyt nyökkäillen vihjailevasti nukkuvan vauvan puoleen. En ole ihan varma olisiko hän halunnut minun tarjoutuvan hakemaan hänelle teetä vai pitelemään vauvaa, jotta hän voisi itse hakea teensä. En tehnyt kumpaakaan enkä sanonut sanaakaan vauvasta. Jatkoin kirjani lukemista kun naisella ei selvästikään ollut mitään uutta sanottavaa teekupistani ja huvittuneena näin silmäkulmasta saman ärtyneen ilmeen kuin olin pitkin matkaa nähnyt. Ketään ympärillä ei kiinnostanut keskustella hänen vauvastaan.
Nainen poistui junasta pari asemaa ennen minua hyvin nopeasti. Nainen vain kaappasi vauvan ja tämän talvivaatteet ja paineli kohti eteistä. Eleistä ei jäänyt epäselväksi naisen matkan aikana ärtyneeksi muuttunut mieliala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti