Tekisi mieleni laittaa otsikkoon ””-merkit sanan laihdutus ympärille. Olen kiireinen, väsynyt, mustelmilla enkä tippaakaan laihempi kuin viime viikolla. Ainakaan kevyempi, mittoja en tällä viikolla jaksa ottaa etten ihan masennu.
Olen käynyt useana päivänä tällä viikolla lounaalla yliopistolla, kasvislounaat on usein melko kevyitä ja otan aina noin puolet lautasesta salaattia. Saadakseni lisää energiaa, jotta laihtuisin paremmin tällä urheilumäärällä olen yrittänyt lisätä lautaselleni proteiinibistron tuotteita sekä alkanut syödä leipää ruuan ohessa. Iltaisin olen syönyt päivästä toiseen samaa kasviskeittoa, jota kokkasin valtavan määrän yhdellä kertaa. Keiton ohessa aiemmin söin hapankorppua, nyt tavallista ruisleipää, ja lisäsin leivän päälle juustoa. Eilen yritin syödä jopa aamupalaa, kokeilu ei ollut kauhean onnistunut vaan voin pahoin koko aamuseminaarin ajan ja oli hyvin lähellä etten rynnännyt oksentamaan sieltä.
Ongelmani on se, että pitkinä päivinä syöminen tuppaa jäämään kahteen-kolmeen kertaan päivässä. Aamulla lähden liikkeelle yleensä siinä yhdeksän jälkeen. Vaikka olen herännyt useimmiten kahta tuntia ennen lähtöä, nälkä tulee joskus aikaisintaan yhdeltätoista. Olen nyt käynyt syömässä lounaan klo 12 yliopistolla, paitsi niinä päivinä kun on luentoja putkeen ja syön pelkän ateriapatukan niiden välissä. Seuraavaksi nälkä tulee neljän maissa ja joinakin päivinä olen syönyt välipalaksi ateriapatukan, toisina hakenut kaupasta Benecol-välipalajuoman tai Elovena-juoman tai muuta sellaista kohtuullisen kevyttä mutta kuitenkin energiaa sisältävää. Toisinaan ei ole ollut aikaa ja nälkä on unohtunut.
Kotiin olen päässyt säännöllisesti klo 8-10 välillä illalla. Suoraan kotiin tultuani olen yleensä laittanut mikroon kasviskeittoa. Joinakin päivinä se on päiväni toinen ateria, yleensä sentään kolmas. En keksi miten sen saisi neljänneksi ateriaksi muuta kuin alkamalla syömään aamupalaa, mutta en jaksa herätä neljää tuntia ennen lähtöä vain saadakseni syötyä aamupalan oksentamatta.
Urheilua on todellakin tullut lisää. Eilen oli kova myrskytuuli ja sade ja lähdin silti pyörällä liikkeelle. Kirosin itseäni jo alkumatkasta, polkeminen oli todella raskasta vastatuuleen ja liukkailla teillä. Päivällä liikkuessani jäin sateen alle, kastuin litimäräksi alle minuutissa enkä nähnyt eteeni mitään märkien silmälasien takaa. Ei auttanut, oli silti pakko polkea paikasta toiseen ja hoitaa asiat. Unohdin kokonaan, että olin laittanut aamulla ripsiväriä ja menin illalla kokoukseen katsomatta itseäni peilistä välissä – samoissa märissä vaatteissa ja ripset mustina möykkyinä. Vasta päästyäni kotiin yhdeksän jälkeen näin itseni peilistä ja hävetti.
Olen saanut reidet mustelmille pyöräilyn aloitettuani. Olen kaatunut liikennevaloissa liian ison laukkuni takia, olen kaatunut liukkailla katukivillä. Eilen kaaduin kun lahkeeni jäi kiinni polkimeen ollessani hyppäämässä pois pyörän selästä. Housuista on vain haittaa, hame on paljon käytännöllisempi pyöräillessä. Kaatumisten takia käsivarretkin on mustelmilla, erityisen kipeä on kyynärpään mustelma, siihen kun tulee nojailtua huomaamattaan.
Tällä viikolla on alkanut tuntua etten selviä pienistäkään ylämäistä pyörällä. Jalkojen voimat alkaa olla lopussa eikä vaihteet pyörässäni toimi. Myös kävely on hankalaa kun jalkalihaksissa ei tunnu olevan tarpeeksi voimaa tasapainon ylläpitoon. Vain pyöräily tasaisella tai alamäessä tuntuu vievän minua eteen päin ja ilman mitään kenkiä sisätiloissa on helppo kävellä. Mutta pienikin epätasaisuus, kuten katukiveys ja mukulakivet, voima valahtaa jaloista pois ja etenen kilpikonnan kanssa kilpaa etanaa karkuun.
Eilisen kaatumisen jäljiltä satula vääntyi enkä saanut sitä omin voimin väännettyä takaisin, joten pyöräilin kotiin satula vääntyneenä. Laskelmoin ettei asiasta tarvitse välittää ennen ensi tiistaita, kun taas tulen luennoille.
Odotan viikonloppua innolla, saan ainakin yhden lepopäivän ilman pakkoa liikkua minnekään. Ja pääsen omaan sänkyyn kunnolliselle patjalle ja oikeanlaiselle tyynylle nukkumaan. Unelma.
Oletpa sinä urhea! :) Minä jätän pyörän suosiolla kotiin sateella ja suuntaan bussiin. Silloin jääkin liikkumiset vähemmälle... Minä käytän aika vahvaa meikkiä ja olisin varmasti aika ikävä näky töihin mennessä, kun sateella sitkuttaisin sen matkan. :D
VastaaPoistaMinulla on ihan päinvastoin tuon aamusyömisen kanssa. Minun on pakko saada aamupalaa ennenkuin lähden liikkeelle, tai tulee tosi huono olo. Olenkin ihan tyytyväinen, että olen tottunut syömään aamulla, niin ehkä se tasapaino pysyy sitten paremmin. Voisitkohan sinäkin jotenkin opetella siihen? Eli onko kyse tottumuskysymyksestä vai isommasta asiasta.
Pakollista urheutta, kun asun keskustan toisella puolella suhteessa yliopistoon: sieltä ei mene suoria bussilinjoja yliopistolle vaan pitäisi värjötellä sateessa torilla vaihtobussia ja se tuntuu järjettömältä noin lyhyen matkan takia. Omalla autolla taas keskustan läpi ajaa hitaammin kuin pyörällä. Kävi kyllä mielessä viimeksi myrskyyn lähtiessäni, että olisi sittenkin pitänyt se auto ottaa, vaikka hidasta onkin.
VastaaPoistaEn ole koskaan innostunut aamupalasta. Tarvitsen aikaa heräämisestä, jotta elimistökin herää huomaamaan ruuan. Pakotin itseäni syömään aamuisin opettelemalla heräämään kaksi tuntia ennen lähtöä aiemman tunnin sijaan. Nyt aika tuntuu venähtäneen jo yli kolmeen tuntiin heräämisestä kun pystyn syömään. Enkä mitenkään jaksa herätä aamuisin niin aikaisin vain saadakseni syötyä ennen lähtöä. Tietysti sitä voisi ottaa aina aamupalan mukaan ja syödä luennolla, mutta se taas on järjetöntä kun menee kuitenkin lounaalle aika pian. Jotenkin pitäisi saada elimistö heräämään nopeammin suhteessa sängystä nousemiseen.
Mulla oli ennen sellainen ajatus, että en syönyt aamupalaa ollenkaan ja sain sitten syödä illalla enemmän. Noh, se oli sitten aika paljon enemmän ja ei oikein toiminut... Siihen liittyi vielä se, että jos en syönyt myöhään illalla niin aamupäivälläkin oli myöhemmin nälkä ja jos taas söin myöhään illalla niin aamupäivällä oli nopeammin nälkä. Joo, se ei ole mitenkäänpäin loogista, mutta niin se vaan meni :)
VastaaPoistaMietin voisiko sinullakin olla tuon aamusyömättömyyden kanssa jotain tekemistä sillä mitä ja miten myöhään illalla syöt?
Mua on kanssa siis ennen jopa ällöttänyt aamupala, kun en ollut sitä tottunut syömään, mutta pikku hiljaa opettelin syömään aamuisin. Aloitin jollain pienellä, mikä meni helpoimmin alas, yleensä joku hedelmä.
Nykyään yritän aina syödä jotain aamulla. Jos vaan ehdin :) Useimmiten kitkuttelen sängyn pohjalla ihan siihen viimeiseen pakkoon nousta ja en tee mitään muuta aamulla kun "pakolliset" pesut ja pukeutumisen ;) Aamiainen jää usein vasta töissä nautittavaksi.
En kyllä ole huomannut yhteyttä iltasyömisen ja aamupalan välillä. Tietysti jos menee nälässä nukkumaan on myös herätessä nälkä, mutta silloin nukkuu todella huonosti kun heräilee vatsakipuun nälän takia. Eikä nälän tunteminen aamulla poista oksetusoloa.
VastaaPoistaTöissä ollessa oli helppoa, pystyi päättämään milloin töissä syö aamupalan ja mihin aikaan menee lounaalle, mutta opiskellessa ei ole samaa luksusta päättää päivän kulusta vaan luennot ja seminaarit määrittää lounastunnin ajankohdan - oli nälkä tai ei.
Ajattelin kokeilla nyt kantaa säännöllisesti mukana yhtä tai kahta välipalaa, jotka voin syödä aamupalaksi tai iltapäivällä, miten itsestä tuntuu. Ehkä se auttaa syömään useammin.