keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Pikkuhuomioita XXXV

Mikä on aikuisuuden merkki? Ikä? Pituus? Työ tai opiskelu? Muutto pois vanhempien luota? Käytöstavat? Viinan juonti?

Olin eilen ystävän luona kylässä ja kanssamme iltaa istui ystävän serkku. Serkku on vasta muuttanut kotoa omaan opiskelija-asuntoon ja aloittanut tänä syksynä opiskelut yliopistossa. Ystäväni kutsui serkkua jollakin lapsuuden kutsumanimellä, josta serkku ei pitänyt, vaan sanoi ettei sitä saa koskaan käyttää eikä kertoa muille tuttaville ikinä. Vannotti lupaamaan ihan kuin lapsena oli tapana tehdä.

Tästä keskustelusta ystäväni päätteli, että ”pienestä serkusta on tullut aikuinen”. On hujahtanut pituudessa ohi, aloittanut yliopistossa eikä enää saa edes lapsuuden nimellä kutsua. Itselleni kyseistä keskustelua seuratessa tuli mieleeni, ettei kaverinikaan ole vielä ihan aikuistunut – nuori hänkin iältään – ja olin yllättynyt tästä erikoisesta lopputulemasta. Keskustelu muistutti korviini teinien sananvaihtoa. Pituuskasvu sattuu teini-iässä ja silloin on tärkeää, ettei vanhoja ”noloja” nimiä muisteta. Aikuisena nimet on lähinnä nostalgisia eikä niiden käytössä ole mitään vikaa.

Johduin pohtimaan kotiin polkiessani mikä sitten tekee aikuisen. Miksi en pitänyt kyseistä serkkua aikuisena, kun hänet tapasin nyt ensimmäistä kertaa. Luulen, että käytöstavat ja tyyli olla vaikuttivat asiaan. Huono ryhti, vähän itseään anteeksipyytelevä olemus ja kömpelyys liikkeissä sekä tapa puhua. Iästä viis, jos ihminen on epävarma itsestään ja se näkyy ulospäin joko yllä mainitulla tavalla tai itsensä ylikorostamisena, en pidä ihmistä ”kypsänä aikuisena”. (tästä sujuvasti päästään pohdintaan mitä kypsä aikuinen sitten tarkoittaa ja voiko ihminen olla joskus sellainen ja toisessa tilanteessa ei, mutta jätän sen aiheen toiseen kertaan.)

3 kommenttia:

  1. Olen jo yli 30v. enkä mielestäni joissain asioissa vielä ollenkaan aikuinen ;D Enkä sellaiseksi haluaisikaan kasvaa, koska se pitää mielessäni sisällään liikaa tiettyä vastuuta, jossa on ikävä kaiku. Tylsiä aikuisten asioita, ongelmia, arkea, vaikeita juttuja, isoja tunteita, päätöksiä, joilla on vaikutus muidenkin elämään...

    Töissä olen kuin eri ihminen ja otan vastuun tekemisistäni ja käyttäydyn ammattimaisesti, kuten odotetaan. Kotona kiukuttelen joskus kun pieni lapsi. Varsinkin miehelle. Ja äidille.

    Isosiskolleni olen aina se nuori, vähän hömppä pikkusisko. Hänen miehelleen ikuinen teini. (Olen ollut n. 12v. kun he ovat tavanneet) Ajatusmalli lähtee varmasti siskoni käytöksestä minua kohtaan, vaikka siskoni on "tunnustanut" minut jo nykyään aikuiseksi, vertaisekseen monissa asioissa.

    VastaaPoista
  2. Jäikin miettimättä mitä aikuinen ylipäänsä tarkoittaa, onko se tavoiteltava asia vai jotain tosi tylsää.. Oletin sen eilen sellaiseksi asiaksi, johon pyritään ja johon liittyy positiivisia mielikuvia.
    En myöskään huomioinut tuota roolien vaihtelua eri tilanteissa, tai lähinnä keskityin tuohon eiliseen suunnilleen saman ikäisten (no, 19-30v.) kavereiden kesken tilanteeseen.

    Tästähän tuleekin pidempi pohdinnan aihe kunhan ehdin keskittyä :) Kiitos Rubiini (tai olen pahoillani, pistit pohdinta-aivot liikkeelle, riippuu onko se susta hyvä asia)

    VastaaPoista
  3. Hyvä asia on, jos kommentit saa pohtimaan. Saihan sun teksti myös mut pohtimaan ;)

    Ja tosiaan, samoista sanoista/asioista voi jokainen ajatella niin eri tavalla.

    VastaaPoista