Keskustelimme aiemmin viikolla seminaarissa ruumiista ja siitä, mikä on osa ruumista ja mikä ei eri filosofien mukaan. Yksi keskustelun aihe oli hahmo tietokonepelissä, onko se osa omaa ruumista, kun peliin eläytyy ja liikuttaessaan hiirtä ei ajattele liikuttavansa hiirtä vaan henkilöhahmon kättä.
Varsinaiseen keskusteluun liittymättömästi tulin ajatelleeksi omaa ruumiskuvaa. Millaisena näen itseni? Peliä pelatessa, varsinkin jos pelaa samaa hahmoa pitkään, alkaa samaistua pelihahmoon. Pitää tämän ruumista ja kykyjä omina. Esimerkiksi minä olen lyhyt, mutta jos hahmoni pelissä on pitkä suhteessa muihin pelin hahmoihin, koen itsenikin hetkellisesti pitkäksi.
Hahmo on yleensä myös hyvä hyppimään eri tasojen välillä, vaikka niiden välimatka olisi pitkä. Itselläni on paha korkeanpaikan kammo. Minua huimaa hyppiessäni pelihahmolla enkä ole peleissä erityisen ketterä hyppijä juuri tuon huimauksen takia, mutta silti hypin, koska tiedän ettei putoaminen pelissä satuta minua itseäni. Miksi kuitenkin tunnen huimausta ja hetkellistä pelkoa hyppäämistä kohtaan? Aivan kuin unohtaisin, etten ole itse vaarassa hyppiessäni.
Joskus sitä unohtaa oman ruumiinsa niin totaalisesti, että ei muista olevansa tuplasti pelihahmoa leveämpi, vaan törmää esineisiin määrittäessään väärin oman mahtumisensa kapeasta välistä. Tai ei yletäkään korkealle, kun on muistanut pituutensa väärin. Se on mielenkiintoinen tunne.
Toisaalta mieleeni tuli anorektikot. Jos näkee jatkuvasti itsensä lihavana, ehkä ei näe samaa mitä toiset näkevät? Tarkoitan siis, että on erikseen laihuutta ihannoivat ihmiset, jotka näkevät anorektisen vartalon ihanteena, ja sitten on ihmisiä, jotka hakevat ”normaalipaksuista” vartaloa, mutta eivät näe sitä itsessään vaan näkevät olevansa jatkuvasti liian pyöreitä. Vaikka toisten silmissä he olisivat ylilaihoja.
Mahtaako samasta ”silmän huijauksesta” olla kyse, kun toisina päivinä oma ruumis näyttää peilissä ihan hyvältä tai jopa kauniilta (?) ja toisina päivinä se vain möllöttää vastaan rumana ja lihavana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti