tiistai 9. marraskuuta 2010

Voimattomuus olkoon suurin syntini

Käyköhän kenellekään muulle koskaan niin, että jättää tekemättä jonkun "virallisen" asian tai peruu sovitun tapaamisen, koska ei vain jaksa? Tänä syksynä niin on käynyt minulla monesti ja poden todella pahasti huonoa omatuntoa siitä.

Onko kyseessä pelkkä laiskuus, kuten joku on minua syyttänyt, vai onko taustalla jotain muitakin syitä? Mitä ne muut syyt voisivat olla?

Joka tapauksessa olo on huono aina, kun jättää jotain tekemättä, kuten luennolle menemättä. Kaduttaa ja ärsyttää. Mutta jos menee, sekin voi helposti ärsyttää. Tai sitten onkin hauskaa. Pahimmassa tapauksessa tuskailee koko luennon ajan ja jälkikäteen olo on pahentunut vaikkapa alkavan flunssan pahentumisena. Kun ei voi tietää.

Tuntuu, että kaikki muut ihmiset maailmassa ovat tuhansia kertoja parempia ihmisiä kuin minä. He jaksavat, pitävät sovitut asiat ja tekevät vähän ekstraakin ihan vain ilokseen. Kaikki ahkerointi on ilo. Ja minä vain valitan kun paikkoja särkee ja ei tee mieli ahkeroida. Mitä enemmän ajattelen kuinka paljon huonompi olen verrattuna muihin kun en jaksa, sitä vähemmän jaksan kun mielikin painuu alas. Tiedän, että siitä tulee paha noidankehä, mutta en osaa ratkaista sitä. Toisinaan sitä pystyy olemaan välittämättä näistä ajatuksista ja mieli on korkealla, toisinaan ei jaksa kuin antautua ja rypeä itsesäälissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti