keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Joulu tulee, halusit tai et

Joulu on tulossa jälleen. Joulunaika on parasta vuodessa. Tiedän hyvin, että tämä(kin) on poissa muodista; joulua kuuluu lähinnä pilkata ja puhua siitä inhoten. Tärkeintä tuntuu nykyään ainakin opiskelijoiden kesken olevan keksiä uusia, kaukana perinteistä olevia joulunviettotapoja.

En anna sen häiritä itseäni. Joulu on niin mahtava juhla, että sen odottaminen pitää aloittaa tammikuussa. Koko vuoden ostelen joululahjoja ja joskus teen joulukortit valmiiksi kesällä. Myös itsetehdyt joululahjat on hyvä aloittaa aikaisin, jotta ei tule kiire. Normaalisti viimeistään joulukuun puoliväliin mennessä minulla on kaikki valmiina.

Joulun odottaminen myös helpottaa tuskaista syksyn pimeyttä. Jäätävän viiman ja sateen kestää paremmin, kun tietää joulun olevan ihan lähellä. Jo marraskuussa saa alkaa intoilla joulusta muillekin. Sitä ennen on parempi olla puhumatta mitään, jostain syystä muut ihmiset harvoin suunnittelevat joulua kesällä saati keväällä. Outoja ihmisiä. Joululauluja en uskalla soittaa ennen kuin joulukuussa, etteivät naapurit hermostu minuun.

Pari vuotta sitten kävin appeni kanssa keskustelun joululahjoista. Olen käynyt saman keskustelun syntymäpäivälahjoista kaverini kanssa. Kuinka lahjan antaminen velvoittaa toisenkin hankkimaan lahjan. En ymmärrä sitä. Lahja annetaan, koska halutaan muistaa tiettyä ihmistä, ei pakosta. Joten miksi olisi odotettava vastalahjaa? Pakosta hankitut vastalahjat on usein persoonattomia. Mieluummin sydämellä tehty tai hankittu pikkulahja kuin kallis, persoonaton lahjus. Lahjojen antaminen ei ole pakkopullaa, antamisesta saa itsellekin iloa. Varsinkin jos on osunut lahjallaan oikeaan ja onnistunut aidosti ilahduttamaan sen saajaa. Jos ei saa antamisesta iloa, miksi antaa lahjoja?

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa hyvin moneen vuoteen jouluntulo ahdistaa minua. Se johtuu siitä, että en ole hyvistä yrityksistäni huolimatta ehtinyt löytää kummipojille joululahjoja. Ne ovat ne tärkeimmät lahjat hankkia. Minulla ei myöskään ole edes ideaa mitä voisi vanhemmille hankkia tai tehdä. En ole tehnyt yhtäkään lahjaa itse tänä vuonna ja se on todella poikkeuksellista. Joulukortteihinkin hankin kartonkia vasta eilen, sen sijaan jo aiemmin kortteja varten keräämäni kävyt ovat päässeet kuivamaan ja aukeilemaan. Korttisavotta tulee olemaan tänä vuonna kiireinen. En pidä kiireestä. Korttien tekemisestä ja lahjojen ostosta menee nautinto, jos ne joutuu tekemään kiireessä.

Haluan uskoa, että tuo ahdistus on ohimenevää eikä toistu tulevina vuosina. Onneksi kummipoikien suhteen on aina yksi helppo lahjaratkaisu: ajan antaminen. Todennäköisesti tulen tänä vuonna antamaan kahdelle nuoremmalle kummipojalle lahjaksi retken johonkin mukavaan paikkaan, ehkäpä eläintarhaan. Olen pyrkinyt antamaan lapsille lahjaksi jotain, minkä he voivat kaivaa käärepapereista, se on niin hauskaa lapsena, mutta koska ideat on vähissä tänä vuonna, lahjakortti retkelle toivottavasti ilahduttaa.

Jos olisin rikas, lähtisin johonkin Saksan tai Ranskan kaupunkiin joulumarkkinoille nauttimaan joulun odotuksesta. Siellä se osataan. Hyvän odottaminen on mukavaa puuhaa ja ihan liian aliarvostettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti