Laihdutus, osa 26

Alkaahan niitä tuloksia näkyä, kun muutaman päivän malttaa olla syömättä.. Tällä viikolla olen laihtunut 900g, mikä tekee kokonaislaihdutukseksi tasan 5 kg. Vähän myöhässä, mutta minkäs teet.

Uho lapsettomuuspolia kohtaan siivittää edelleen syömättömyyttä ja näinä muutenkin kiireisinä päivinä ei ole ollut aikaakaan kuin kolmelle-neljälle Nutrilettille. Syömättömyydellä tarkoitan tietysti tässä kohtaa ”oikean ruuan” syöntiä ja herkkujen napostelua.

Eilen kävi vieraita ja heille oli varattu kahvin kanssa herkkuja. Itse kotiuduin tentistä juuri ennen heidän tuloaan ja ehdin vain valmistaa jauhevanukkaani jääkaappiin, kun vieraat jo olivat ovella. En kehdannut syödä sitä heidän täällä ollessaan, joten tuli siinä kahvipöydässä napsittua pari suolaista palaa minunkin. Ei mitään erityisen lihottavia riisikakkuja, mutta ennen eilistä olin onnistunut elämään koko alkuviikon ilman yhtäkään napostelua, tai edes himoa siihen. Sen siitä saa kun kutsuu vieraita.

Liian vähäisessä Nutrilettin syönnissä on omat ongelmansa. En usko, että se ainakaan auttoi tentistä suoriutumista. Istuin ensimmäisen puoli tuntia muistelemassa mitä niissä tenttikirjoissa lukikaan ja aivot tuntuivat täysin tyhjiltä. Muutenkin on ollut fyysinen energia toimia kovin vähissä pari viime päivää.

Vielä tiistaina en huomannut mitään eroa jaksamisessa. Keskiviikkona pyörin kaupungilla ja onnistuin istumaan kahvilassa kavereiden kanssa ilman himoa herkkuihin. Mitä nyt vähän himoitsin naapuripöydän ihania salaatteja, mutta sain pidettyä itseni niistä erossa ajattelemalla pihisti kuinka paljon rahaa salaatin ostoon kuluisi. Kaupungilla tuli käveltyä useampi kilometri ristiin rastiin kauppoja ja katuja. Kun pääsin kotiin olin ihan poikki eikä edes tee piristänyt aivojani niin paljon, että olisin saanut tenttiin luettua. En vain jaksanut ymmärtää kirjasta mitään ja unohduin tuijottamaan sivua lukemisen sijaan.

Tänään aion pitää vapaapäivän. Käytännössä koko kesän kestänyt opiskelu on nyt ohi ja seuraavat kurssit alkavat vasta syyskuussa. Töitä pitäisi tehdä, mutta ei se yhteen päivään kaadu. Tänään aion vain neuloa, lukea rentouttavaa kirjaa ja katsoa hömppäsarjoja netistä. Tällä hetkellä minulla on menossa The Big Bang Theory, oikein sopivaa huumoria vapaapäivälle.

Nutrilettin aloituspakkaus alkaa olla viimeisiä vaille syötynä ja pistinkin miehelleni asiaksi käydä työpaikkansa lähellä olevasta Lidlistä hakemassa lisää jauheita. Siellä kun on tarjouksessa Nutriletteja tällä viikolla. Ajattelin kokeilla miten maha kestäisi pari smoothietakin, ne kun olisi helpompi ottaa mukaan kun on menossa.

Pitkästä aikaa mieleeni tuli myös itseni mittaaminen. Tässä vertailutuloksia tältä aamulta edelliseen mittaukseen. Paitsi vyötärö, jota on turha mitata tässä maitoturvotustilassaan.

Käsivarsi (vasen hauis) 31 cm, +1 cm maaliskuusta (laihdutus, osa 11)
Lantio 101 cm, +/-0 cm maaliskuusta
Reisi 68 cm, -2 cm maaliskuusta

Masentavat luvut! Vaikka painoa on selkeästi pudonnut, mitoissa se ei näy tippaakaan! Lantion kohdalla vatsassa voi toki olla myös turvotusta kuten koko muunkin vatsan alueella näin pitkän maitokuurin jäljiltä, mutta silti, haistakoon mädäntyvän kukkasen koko typerä vartalo!

Kolmannen päivän ratkaisut

Tutkin eilen illalla tarkemmin Nutrilettin energiasisältöjä ja kaikki ongelmat joita eilen mietin ratkesivat. Ruuista neljässä on kaloreita yhteensä vähän alle 800 ja liemissä 14 siihen päälle. Liemiä tulisi ohjeen mukaan syödä kaksi päivässä, ja silloin kokonaisenergiaa tulee vähän yli 800 kcal. Eli se on ihan sama syönkö liemiä vai en kalorien puolesta.

Kokeilin eilen iltapalaksi kasvislientä. Sen ainesosat kuulostivat hitusen paremmalta kuin tomaattiliemen, lähinnä koska tomaattiliemessä on aineksina myös lihaa ja suurimpana ainesosana suola. Olen ollut liemiä kohtaan hyvin epäilevä niiden sisältämän suuren suolamäärän sekä suuren natriumglutamaattiannoksen vuoksi.

Enkä ollut väärässä. Liemi maistui pelkältä suolalta ja vähän yllättäen rasvaiselta. Sen juomisen jälkeen iski valtaisa päänsärky, joka ei helpottanut lääkkeelläkään enkä saanut nukutuksi viime yönä. Tänä aamuna olo on ollut oksettava enkä voinut edes yrittää syödä aamupalaksi makeaa jauhepirtelöä, vaan otin ruisleipää helpottaakseni vatsan olotilaa. Vatsa oli valmiiksi syömästäni maidosta ärtynyt eikä liemi auttanut asiaa. Onneksi ruisleipä vähän tasoitti oloa eikä enää okseta niin paljon.

Tämä kokeilu riitti minulle. Muut ruuat voin paketista syödä, mutta liemiin en koske. Mikäli joku haluaa 5 tomaattilientä ja 4 kasvislientä, tai osan niistä, laittakaa osoite sähköpostilla niin pistän tulemaan. Muussa tapauksessa heitän ne roskiin. Itse en voi niitä suositella kenellekään, mutta jos joku tykkää ja voi käyttää niin olkaa hyvät vain. Päivämäärät liemissä on ensi vuoden puolella eli hyvin aikaa käyttää.

Eilisen teksti oli siis hätiköity ja asiat selvinneet tarkemmalla tutustumisella pakettiin. Syön neljästi päivässä laihdutusruokia, aamuisin yhden luumun laihdutusruokien aiheuttamaa ummetusta ehkäisemään ja mahdollisesti yhden leipäpalan illalla, jos nälkä sattuu olemaan. Viikonloppuna chilifestareilla syön normaalisti chiliruokia ja –herkkuja, mutta aamupalaksi ja illalla laihdutusruokia. Kylläpä kaikki onkin helppoa kun hetken käyttää asioiden pohtimiseen.

Ps. Punnituspäivä on tällä viikolla perjantai, koska huomenna aamulla on tentti, joka vie kaiken aamukeskittymisen.

Toisen päivän ongelmat

Kuten eilen uhosin, aloitin Nutrilettin syömisen viikoksi-pariksi laihtuakseni nopeammin. Törmäsin heti ongelmiin. Ensimmäisenä ongelmanani oli maito. Kävin illalla uudestaan kaupassa hakemassa maitoa ja tutkin samalla toistakymmentä vaihtoehtoa lehmänmaidolle. Ohjeen mukaan ruuissa pitää käyttää rasvatonta maitoa, joten etsin vastaavaa sisällystä kaura-, riisi-, ja soijamaidoista. Rasvattomassa lehmänmaidossa on 26 kcal/100g ja tietysti 0g rasvaa. Lähin mihin muut tuotteet pääsivät oli 29 kcal ja 0,5g rasvaa. Se taisi olla kauramaito, jollen ihan väärin muista. Soijamaidoissa light-versiossakin oli 1,2g rasvaa ja kaloreita yli 40.

Joten otin sitten lehmänmaitoa. Käytin sitä jo eilen ja saman tien sain kärsiä sen vaikutuksista. Tässä vaiheessa vielä tahdonvoimalla jaksaa jatkuvaa vatsakipua, mutta katsotaan sitten kun päänsärky iskee tähän päälle ja kipua on kestänyt useita päiviä taukoamatta.. Eikä se toisenlainen maito olisi kuin vähän vähentänyt kipua, kun Nutrilettin tuotteissa itsessään on jo maitoa tai maitoproteiinia. Alle seitsemän päivän en kuitenkaan luovuta, niin olen päättänyt.

Seuraava ongelma tuli eilen illalla. Olen tottunut syömään noin neljästi päivässä. Ensinnäkään en osaa tuntea nälkää useammin ja toiseksi aika ei tahdo riittää useammin syömiseen. Miten pystyn järjestämään aikaa viidelle tai kuudelle syöntikerralle päivässä? Eilen söin kolme ateriaa ja tavallista leipää palan, enempää en ehtinyt. Näistäkin kolmesta yksi patukka tuli väkisin syötyä kirjastossa. Mahdanko saada pidemmällä aikavälillä tarpeeksi energiaa, jos syön neljä ateriaa päivässä? Vai pitäisikö pakottautua syömään se viides? Ehkä jonkin ajan kuluttua alan tuntea nälkää enemmän, vai alanko vain väsyä kun en saa tarpeeksi energiaa? Jauheissa on se ongelma, ettei niitä oikein voi syödä menossa. Jos on koko päivän liikenteessä, on vaihtoehtona vain patukat ja pelkkään makeansyöntiin kyllästyy nopeasti. Toisaalta en voi keskittää syömisiä iltaankaan, ei ole järkevää pelkän energiansaannin takia syödä kahta pussillista kerralla.

Mahdollisesti tuo ei ole ongelma ollenkaan kunhan aikaa vähän kuluu ja totun uuteen ruokailurytmiin? Kunhan saan tentit tällä viikolla suoritettua, pääsen normaalimpaan kotirytmiin muutamaksi päiväksi ja voin paremmin tarkkailla syömisaikoja kellon mukaisesti eikä nälän. Tosin edessä on sitten viikonloppu ja chilifestarit Tampereella.. Siinäkin taas ratkaistava ongelma.

Käynti lapsettomuuspolilla

Ei tullut kauhean suurena yllätyksenä tämän aamun tulokset polilla. Kesän mittaan ei ole tullut mitään kutsua sydänlääkityksen tarkistukseen tai mitään muutakaan paperia siihen suuntaan, vaikka toukokuussa lääkäri sanoi, että nuo pitäisi tarkistaa ennen hoitojen jatkoa. Kappas vain, papereita ei ollut edes lähetetty eteen päin.

Toinen ei kovin suuri yllätys oli tuo paino. Arvasin oikein ja ”suositus” oli muuttunut pakoksi eikä neljä kiloa riitä. Pitää saada vähintään se kilo pois ennen seuraavaa lääkärikäyntiä. Seuraavan ajan sain noin kuukauden päähän. Siinä ajassa pitäisi saada sekä painoa alas että lääkitysasiat kuntoon. Hyvällä tuurilla kaikki on kunnossa tuohon mennessä ja saatan päästä ultraan heti sillä viikolla, se kun sattuu olemaan kierron kannalta juuri oikea aika aloittaa uusi yritys.

Ärsyttää kuukauden vetkuttaminen, toisaalta en välttämättä olisi tässä kierrossa muutenkaan ehtinyt ultraan. Se kun olisi pitänyt aloittaa nyt heti eikä vasta kesälomalta auenneella polilla tuntunut olevan vapaita aikoja ennen syyskuuta. Ehkä hoidot olisi joka tapauksessa siirtyneet ensi kuuhun, vaikka sydänasiat ja laihdutus olisivat olleet kunnossa tänään. Näin ainakin yritän lohduttaa itseäni.

Laihdutuksen suhteen hermostuin ja menin suoraan polilta kauppaan. Ostin Nutrilettin Quick Start-pakkauksen ja pari Allévon ateriankorvikepatukkaa, jotka olivat tarjouksessa. Pakkauksessa on inhoamiani natriumglutamaattiliemiä, vähän parempitasoisia pastoja ja pirtelöitä sekä patukoita. Jokaisessa tuotteessa on myös maitoa tai maitoproteiinia. Siinähän sitten kärsin päänsärkyjä arominvahventeesta ja vatsakipuja maidon takia viikon tai pari, kunhan nyt laihtuisin vähän tehokkaammin seuraavan kuukauden aikana. Näillä viikoilla ei haeta hyvinvointia, vaan nopeampaa laihdutusta. Hyvinvoinnin aika tulee sitten myöhemmin.

Sen verran ajattelin keventää tuota natriumglutamaattitaakkaa, että voisin syödä yhden ”normaalin” aterian joka päivä. Käytännössä se tullee olemaan kasviskeittoa tms. suolaista ruokaa, mutta tuskin mitään kiinteää, paitsi ehkä viikonlopun kunniaksi. Katsotaan nyt miten homma lähtee käyntiin. Todennäköisesti tulen syömään tomaattia ja marjoja koko ajan saadakseni jotain pureskeltavaa.

Lueskelin paketin aterioiden valmistusohjeita ja huomasin olleeni tyhmä kaupassa. Innolla odotin pirtelöitä ja pastoja ruuakseni tajuamatta, että olisi pitänyt ostaa maitoa niitä varten. Se ei käynyt mielessäkään kaupassa. Olisi voinut paketissa lukea tyhmälle minulle lista ”näitä tarvitset lisäksi” eikä vain ”kaikki mitä tarvitset viiden päivän dieettiin”, kun siellä ei selvästi ole kaikki mitä tarvitsen. Nyt en sitten voi aloittaa dieettiruokia ennen kuin käyn uudestaan kaupassa hakemassa rasvatonta maitoa. Harmi vain, ettei kaura- ja soijamaidoissa oikein ole tarjolla yhtä rasvatonta maitoa kuin lehmänmaidossa, joten joutunen lisäämään vatsakipuani vielä maidolla. Pitää käydä isossa marketissa tarkistamassa valikoima.

Paketissa mietityttää myös aterioiden määrä. Muita Nutriletteja kehotetaan syömään viisi ateriaa päivässä, mutta aloituspakkauksen tuotteita tulisi syödä kuusi. Onko tuotteet jotain eri tuotteita kuin yksittäin myytävät? Vai onko syy kuuteen ateriaan se, että miehille suositellaan kuutta ja naisille viittä ja pakkauksen halutaan sopivan molemmille sukupuolille? Siinä tapauksessa miksei paketissa lue ettei naisten kannata syödä kuutta ateriaa päivässä? Tuleeko kuudesta liikaa kaloreita pikalaihdutukseen? Toisaalta yhdessä ateriassa on vain keskimäärin 200 kcal, ehkä se ei vielä ole liikaa lisättynä muihin laihdutusruokiin? Luulen kuitenkin, että aloitan sillä viidellä aterialla päivässä ja lisään kuudennen mikäli olen koko ajan nälkäinen.

Laihdutus, osa 25

Surkea, heikko esitys tämän kesän laihduttaminen. Sen lisäksi, että olen tänä kesänä sairastanut koko parin viime vuoden flunssakiintiön, olen laiskotellut liikunnassa ja herkutellut jäätelöllä ja marjoilla. Vastustuskykyni on tänä kesänä ollut mystisen alhainen, vaikka olen syönyt terveellisesti ja monipuolisesti, jopa monipuolisemmin kuin yleensä olen tottunut. Silti olen saanut kaikki mahdolliset taudit ja potenut niitä pitkään koko kesän.

Tällä viikolla olen laihtunut vain 400g. Kokonaislaihdutus jää siten alle viiden kilon, kun eräpäivä on maanantaina. En tule ehtimään viikonloppuna laihduttaa tarvittavaa määrää.

Olen kyllä urheillut kohtuullisesti. On ollut sateista ja kylmää, mutta olen liikkunut ulkona heti kun menkkakivut helpottivat. Eipä siitäkään mitään hyötyä näytä olleen. Loppukirini jäi liian vaisuksi. Liikkumisesta sateessa olen vain saanut jälleen kerran flunssan. Ehkä se vaikuttaa punnitukseen, kun on pää täynnä räkää?

Syömisiä en ole kirjoittanut ylös tällä viikolla, olen ollut niin paljon menossa enkä kotona. Olen syönyt normaalia useammin ravintolassa, mutta yrittänyt valita niitä kevyempiä ruokalajeja. Ehkä niitä sitten on vain syönyt määrällisesti enemmän kuin normaalisti kotona söisi. Tällä viikolla on ollut kova makeanhimo iltapäivisin ja olen syönyt parina päivänä pullan tai jopa kaksi pikkupullaa. Pääasiassa olen yrittänyt peittää makeanhimoani syömällä vadelmia suoraan pensaasta. Harmittaa etten ole voinut melkein koko viikkoon keittää makeaa teetä makeanhimooni, kuten yleensä kotona teen. Reissussa on helpompi ottaa se pikkuherkku, kun sitä ajattelee liikkuvansa sen tuoman rasvan pois. Eihän pullassa niin hirveän paljon rasvaa ole, vadelmissa vielä vähemmän, mutta kaiketi nekin on olleet liikaa tässä vaiheessa.

Nyt sitten jännitetään mitä hoitaja sanoo maanantaina. Ensinnäkin en ole aivan varma mitä heidän vaakansa sanoo suhteessa omaan vaakaani. Ehkä olen laihtunut heidän mittaustensa mukaan ihan eri tavalla; vähemmän todennäköisemmin kuin enemmän. Toiseksi, kun lääkäri keväällä puhui laihdutuksesta, hän ei erikseen painottanut etteikö hoidot voisi jatkua vaikken ihan viittä kiloa pois saisi. Ymmärsin, että laihdutus on enemmänkin suositus, mutta kesän mittaan olen alkanut pelätä, että suositus olikin käsky. En enää muista tarkalleen mitä lääkäri sanoi ja oma pää on täyttänyt puuttuvat kohdat ja päätellyt ne käskyiksi varmuuden vuoksi. Sitä paitsi vaikka silloin ei olisikaan käsketty, nyt voi olla ihan toinen ääni kellossa. Lääkärit eivät aina ole maailman johdonmukaisimpia.

Ehkä en pääse hoitoihin, ehkä pääsen. Laihdutus jatkuu joka tapauksessa. Seuraava etappi on syyskuun lopussa Suomeen tulevien vanhojen kavereiden näkeminen. Olisi mukavaa näyttää vähän paremmalta, kun näkee kavereita pitkästä aikaa. Hoitojen toivon edistyvän syksyllä reippaaseen tahtiin, jotta tarvittaessa ehtisin hankkia lääkkeet uuteen kierrokseen vielä tämän vuoden puolella. Tuntuu niin tyhmältä ajatus hakea opintolainaa lapsettomuushoitoja varten. Mutta se on ongelma sitten myöhemmin, nyt keskitytään tähän hetkeen.

Sekavaa

Viikonloppu lapsettomassa seurassa piristää aina, varsinkin kuukautisten aikaan. Kukaan ei katso sinua säälivästi; joko se vuoto TAAS alkoi (varsinkaan sellaiset, jotka ovat itse päässään keksineet, että kaikki haluavat yhtä ”suloisia” lapsia kuin heidän omansa). Kaikki myös ymmärtävät, jos vähän kiukuttelet tyhjästä kuukautisten aikana.

Loppuviikosta jännitti, kun masennus uhkasi viedä mukanaan miettiessäni lapsenhankintaa. Onnekseni rento seura kohensi mielialaa. En ole vielä kyennyt täysin kuvittelemaan tulevaisuutta ilman yhtäkään lasta, mutta yritän kuvitella tulevaisuuden ilman niitä neljää lasta, jotka haluaisin. Ja itseni kolmekymppisenä niiden neljän lapsen nuorekkaana, laihana ja kauniina äitinä. Joopa joo. Yritän muokata tuota haavekuvaa itsestäni yhden-kahden lapsen yli nelikymppiseksi, pyöreäksi ja ulkonäöstään välinpitämättömäksi homssutädiksi, mikä lienee melko lähellä todellisuutta. Kuvittelen myös kylän juorut kuinka noin vanha voi olla äiti ja joidenkin luulevan minua omien lasteni isoäidiksi.

Toinen kuvitelmani yrittää ajatella tilannetta, jossa minulla ei olisi lainkaan lapsia. Siitä en pääse kuin yhteen mielikuvaan: kylän juoruihin hirveästä akasta, joka inhoaa lapsia ja jonka nähdessään lapsiperheet vaihtavat kadun toiselle puolelle. Mukanani kulkee luonnollisesti aina lapsille kiukkuinen, iso koira. Kylän juoruissa ihmetellään, kuinka noin ilkeällä ja rumalla vanhalla akalla voi olla niin mukava ja nuorekas (!) aviomies. Itsehän olen siis vanhentunut ennen aikojani saatuani tietää, etten tule koskaan saamaan lapsia ja kyläläiset arvioivat iäkseni 20 vuotta oikeaa ikääni enemmän.

Näissä kuvitelmissani asun siis jossakin pienellä paikkakunnalla, jossa en ole asunut aiemmin. Olen rakentanut sinne unelmieni omakotitalon, joko niin kuin olen sen piirtänyt vuosia sitten, tai typistettynä versiona ilman yläkerran lastenhuoneita. Myös tästä talonrakennushaaveesta on erittäin vaikea luopua. Se on vahvasti sidoksissa perhe-elämän haaveeseen. Voisinko elää unelmatalossani ilman lapsia, kun olen vuosikausia nähnyt itseni siellä lasten kanssa?

Koen tärkeäksi miettiä näitä ”vaihtoehtoisia” elämänpolkuja. Kuitenkin muistutan itseäni, että tässä ollaan vasta hoitojen alussa ja on vuosia aikaa yrittää uudelleen ja uudelleen. Näinä hetkinä tuo ”vanha äiti”-mielikuva elää vahvana ja yritän sopeutua siihen. En tule olemaan haaveiden nuori, energinen ja kaunis äiti, mutta voin olla vanhanakin äitinä jotain muuta kuin homssuinen. Näin ainakin kerron itselleni ja yritän uskoa siihen, vaikka mielikuva homssuisesta, omenanmuotoisesta ja ryppyisestä mummosta äitinä ei jätä rauhaan.

Laihdutus, osa 24

Inhoan itseäni ja ruumistani juuri tällä hetkellä. Miksei mikään voi koskaan mennä kuten suunnittelen? Tällä viikolla en ole laihtunut yhtään, paino on pysynyt samana viime viikosta. Se tarkoittaa, että pitää laihtua vähän yli kilo seuraavassa puolessatoista viikossa.

Suuret suunnitelmani laihtumisesta ja kunnon kohottamisesta on mytätty. On hirveän hankalaa raivota itselleen; ei tiedä miten kaiken sen turhautumisen ja kiukun saisi ulos tehokkaimmin. Tänään minulla alkoi kuukautiset, mikä lisää ihan yleismaailmallista kiukkuisuutta itseinhoni päälle. Ja koska vatsakipu on lamaannuttavaa, en pysty purkamaan tätä mihinkään fyysiseen toimintaan, mikä tietenkin lisää turhautumistani ja noidankehä on valmis.

Edellisen viikon sairastin melkein koko viikon. En pystynyt viime torstaina vielä istumaan koneella kirjoittaakseni pidempää tekstiä, kun ainoa siedettävä asento oli kylkimakuulla ja kuume vei voimat yrittääkään siitä mitään järkevää toimintaa. Kyllästyin moneen kertaan makoiluun ja tekemättömyyteen, kun kirjojenkin lukeminen sattui silmiin siinä asennossa johtuen piilareista silmissä. Niitä taas en saanut pois silmistä, koska se olisi vaatinut erinäisten tarvikkeiden etsintää ja seisoma-asentoa. Lisää turhautumista.

Selvisin kuumeestani viikonloppuna ja maanantaina olin jo pirteän terve. Se tarkoitti kiireellistä tenttikirjan lukemista, mutta liikuntaa en uskaltanut vielä riskeerata jälkikuumeen pelossa. Tiistaina lähdimme teatteriin ja syömään ravintolaan hyvässä seurassa. Ottaen huomioon, että olin viimeiset kaksi viikkoa enimmäkseen oksennellut ja syönyt hyvin mitättömästi, ravintola-annos ei välttämättä ollut se viisain ratkaisu, näin jälkikäteen ajatellen. Seuraavana aamuna olinkin taas kipeänä. Vatsa ei kestänyt raskasta ruokailua, nosti lämpöä ja sai oksentamaan jälleen kerran. Siispä vietin eilisenkin sairaspäivänä.

Tänään alkoi sitten kuukautiset. Se tietää kipua ja tuskaa seuraaviksi kahdeksi päiväksi vähintään. Viikonloppuna olisi tarkoitus nähdä ystäviä mökillä ja käydä kesäteatterissa. Toivon kovasti kipujen vähentyneen siihen mennessä, jotta pystyn liikkumaan mökillä kunnolla enkä vain minimimäärää. Tänään lienee pakko ottaa särkylääke, mutta yritän selvitä yhdellä. En haluaisi sotkea vasta toimimaan alkanutta vatsaa ummetuksella, jota lääkkeet aiheuttavat.

Tällä viikolla olen yrittänyt seurata syömisiäni ja pysytellä kohtuudessa. Jonkin verran salmiakkia on kulunut, koska se auttaa huonoon oloon. Aamut olen lähinnä paastonnut, koska silloin oksetus on vahvimmillaan. Teetä ei ole tehnyt mieli sitten kuumeen alkamisen, sen sijaan ihan vettä on tullut juotua huimasti normaalia enemmän ja silti koko ajan janottaa. Johtunee hikoilusta kuumeessa, oksentelusta ja nyt kuukautisista. Jonkin verran jäätelöä olen syönyt, mutta aina laskenut, että se mahtuu päivän kalorimäärään. Suklaanhimo on ollut valtava ja sitä jäätelö on usein paikannut, kuten myös piparit toisinaan. Suklaa-ahmiin en ole sentään sortunut enkä ole tehnyt piparitaikinaa sen himosta huolimatta. Sitä kun ei voi olla ahmimatta kerralla. Vatsakivusta on se hyöty, että se vähentää syömishaluja ja estää jääkaapilla ravaamisen. Toisaalta jääkaapilla ravaamisesta saisi edes vähän liikuntaa. Kyllä, näin masentavassa tilassa liikunnan suhteen olen käytännössä maannut viimeiset kaksi viikkoa.

Ei siitä pääse mihinkään, olen huono ihminen. En saanut laihdutettua haaveideni mukaan ja kuntoni on todennäköisesti sama tai huonompi kuin kesän aluksi. Vielä elätän toivetta, että lapsettomuuspolin punnitukseen mennessä saan sen viisi kiloa pois. Keksin vain viime viikolla alkaa pelätä, että olen määrittänyt aloituspainon oman vaakani mukaisesti ja lapsettomuuspolin vaaka näyttääkin jotain ihan muuta. Ehkä sattuukin niin, että oman vaakani mukaan olen laihtunut tarpeeksi, mutta heidän vaakansa onkin eri mieltä ja hoidot eivät alakaan. Pääni on ihan liikaa täynnä pelkoja kiukun lisäksi. Tästä on tulossa selvästikin erittäin hyvä päivä minulle.