maanantai 24. syyskuuta 2012

Vauvajuhlat!

Viimeinen lapsuusajan ystävä - uraohjus, joka vielä puoli vuotta sitten hoki kuinka ei halua lapsia ja miten ärsyttää kun ystävät muuttuvat lapsensaannin jälkeen - on saamassa lapsen. Siinäpä katkeaa viimeinenkin yhteys vanhoihin kavereihin.

Asumme melko kaukana lapsuuden kotipaikastani, joten en ole ollut aktiivisesti tekemisissä sinne jääneiden kavereiden kanssa. Tiedän mitä heille kuuluu ja näemme satunnaisesti. Tai oikeastaan näimme ennen vauvabuumia. Osa vanhoista kavereista asuu nykyään pääkaupunkiseudulla ja heitä näin useammin siellä asuessani, mutta nyt välimatka on liian pitkä satunnaisille lounaille tai baari-illoille. Näistä kavereista viimeinen saa siis nyt lapsen, joten kaipa ne istumiset olisivat joka tapauksessa loppuneet tähän mikäli voidaan mitään päätellä muun kaveriporukan käytöksestä vauvan tulon jälkeen.

Tunnen menettäneeni jotain suurta. Vaikka emme viime vuosina olleet mitenkään tiiviisti yhteydessä minulla oli optio "palata kotiin" ja nähdä kavereita. Nyt näkeminen tarkoittaa iltapäiväkahvia heidän kotonaan lasten kanssa ja kotiinlähtöä parin tunnin istumisen jälkeen. Maksaa vaivan ajaa kolme tuntia sitä varten. Viimeinen linkkini näihin kavereihin on nyt katkennut, en tule enää kuulemaan uutisia ja juoruja keneltäkään. Olen ainoa lapseton. En osaa pukea sanoiksi miten paljon se sattuu, kun en itsekään ymmärrä miksi se sattuu näin paljon.

Minut kutsuttiin vauvajuhliin. Kieltäydyin enkä aio osallistua lahjakoriin. En keksi mitään typerämpää juhlaa, anteeksi nyt vain kaikki juhlan kannattajat. Juhlan ainoa tarkoitus tuntuu olevan tuhlata rahaa lahjoihin ja tarjottaviin. Facebook-kutsussa luvattiin vauvaleikkejä. Alkoi ihan oksettaa ajatus. Onneksi ei ole pakko mennä. Teennäistä yhdessäoloa surkean tekosyyn varjolla, leikkejä joista kukaan ei ymmärrä miksi aikuisten pitää niitä leikkiä, mahdollisesti pakotettuja stereotypioita syntymättömälle lapselle sukupuolen "paljastamisen" muodossa, raskaana oleva saa kestää jatkuvaa mahanhiplausta ja seurata sivusta kun kaverit humaltuvat. Jos ikinä tulen raskaaksi kerron asiasta kavereille vasta kun vauva on syntynyt etten vaan joudu kauhujuhliin leikkimään "tökkää vauvalle häntä"-leikkiä.

2 kommenttia:

  1. Olen tosi tosi pahoillani tuosta, ettet kuulu samaan äitiryhmään lapsuuden kavereiden kanssa. :( Ei mikään valmista sellaiseen. Yksi iso linkki katkeaa. Kyllä tämä lapsettomuus käy kalliiksi kaikella tapaa, kun siinä on riski menettää ja etääntyä ennen läheisistä ihmissuhteista. Toivon sinulle voimia! Nyt vertaistuki olisi varmasti kultaakin kalliimpaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Kieltämättä nyt kaipaa vertaisporukkaa muistuttamaan etten ole niin yksin kuin pää tahtoo väittää.

    VastaaPoista