Voihan kaaos. Tälläkään viikolla en ole laihtunut yhtään, enkä keksi selitystä miksen. Maanantaina on lääkäriaika lapsettomuuspolille ja toivon todella, että oman vaakani mukaiset 5,5 kiloa riittävät heidänkin vaakansa mukaan. Tai että tapahtuu ihme ja muutama sata grammaa tippuu viikonlopun aikana.
Kuukautisvuoto alkoi vihdoin perjantaina päivällä ja huono olo helpotti viikonlopun aikana. Maanantaina alkoi opiskelut ja mielestäni olen tällä viikolla liikkunut hyvin sekä syönyt kohtuudella. No hyvä on, eilen illalla join olutta ja kävin Hesessä syömässä, mutta se oli vain yksi ilta! Muuten olen elänyt hyvin pitkälti hedelmillä ja raejuustolla aamuisin ja iltaisin ja päivällä käynyt syömässä kohtuullisen kevyitä opiskelijalounaita. Toki olen syönyt vähän enemmän kuin Nutrilett-kuurilla tuli syötyä, mutta en nyt niin valtavasti. En ole sortunut karkkihyllyllä kaupassa, joten uudessa asunnossani ei ole lainkaan lihottavia herkkuja. Valitettavasti marjani jäivät kotipakastimeen, nehän olisivat kevyempiä kuin hedelmät, mutta tässä asunnossa ei ole pakastinta. Viikonloppuisin sitten herkutellaan marjoilla.
Liikunta on ujuttautunut arkeen kuin itsestään. Asun noin kahden kilometrin päässä siitä osasta yliopistoa, jossa suurin osa luennoistani järjestetään. Pyöräilen siis päivittäin vähintään neljä kilometriä, tiistaina kiertelin ympäri kaupunkia laskujeni mukaan lähes 10 kilometrin verran. Yllätin itseni jaksamalla pahemmin hengästymättä pyöräillä melkoista vauhtia nuo matkat. Olin aivan varma, että hyydyn jossain ylämäessä kokonaan. Tiedän, ettei matkat tunnu kovin pitkiltä ja hankalilta monellekaan aktiiviselle laihduttajalle, mutta minulle pyöräily on aina ollut jotenkin vastenmielistä ja hankalaa puuhaa ja olen saavutuksestani hitusen ylpeäkin.
Eilen sateessa pyöräillessäni tosin huomasin, ettei ikivanha pyöräni ole ihan parhaimmillaan liukkailla katukivillä. Pyörät on sen verran kapeat, että ne lipsuivat monessa kohtaa ja sain pelätä kaatumista. En tiedä kuinka kauan jaksan pyöräillä sateisella ja synkällä ilmalla, mutta toisaalta hidas kävelykään ei houkuta – pitäisi lähteä niin aikaisin ehtiäkseen ajoissa luennoille.
Joka tapauksessa tänään aion lähteä jumppaan. Ajattelin mennä kolmelle eri jumppatunnille putkeen, jos vaan jaksan. Niiden ei pitäisi olla mitään hyppy-pomppu-ahdistus-jumppia, joten uskoisin selviäväni. Vähän jännittää miten urheilurintsikat jaksaa pitää rinnat kurissa; pitäisi käydä ostamassa uudet, mutta en ole vielä ehtinyt kauppaan asti. Rintalihaskipu tähän huonon patjan aiheuttaman selkäkivun päälle ei tunnu houkuttelevalta.
Hienoa, Kerttu! Kyllä sinun pitääkin olla ylpeä itsestäsi, kun olet lisännyt liikuntaa ja aloittanut pyöräilyn. Jäin vain miettimään, että onhan energiansaantisi riittävää? Kun olet lisännyt liikuntaa, tarvitset myös enemmän energiaa. Keho saattaa pitää kiloista kiinni senkin takia, jos se ei saa tarpeeksi polttoainetta. Näin minulle selitti kesällä fysioterapeutti (on urheiluvalmentaja ja teki minulle kehon hyvinvointikartoituksen). Monilla on harhaluulo, että kun pitää kalorit minimissään ja liikkuu siihen päälle, sitten laihtuu. Tai no saattaahan sitä laihtua, mutta harvoin pysyvästi. Ja silloin voi tulla just sitä junnaamista: paino ei putoa, kun keho pitää tiukasti kiinni kaikesta energiasta mitä se saa. Anteeksi, ei pitänyt paasata, mutta ajattelin vain kertoa tämänkin näkökulman. :)
VastaaPoistaUrheiluliivit ovat kyllä hyvin tärkeät, että ovat kunnolliset. Itse suosin Shock Absorberin liivejä. Ovathan ne kalliit, mutta ainakin minun varustukseni pysyy hyvin paketissa kovemmassakin menossa ja nuo rintsikat kestävät pitkään hyvinä.
Tsemppiä jumppiin! Älä kuitenkaan liian paljon rehki! :) Ja toivotaan, että painonpudotus riittää sitten lääkärillekin.
Tuo on hyvä pointti, olen niin fiksoitunut kyttäämään ruuan kaloreita etten ole miettinyt tulisiko niitä liian vähän nykykulutukseen. Kyllähän se on tuttu asia, mutta välillä on oikein hyvä muistuttaa noita perusasioita, kiitos Rowan. Pitääkin alkaa laskeskella ja piirrellä taulukoita..
VastaaPoista