maanantai 13. joulukuuta 2010

40v lähestyy?

Sain kutsun 40-vuotissynttäreille äskettäin. Kyseessä on kyllä sukulaisen synttärit, eikä hän ole ensimmäinen 40 täyttänyt sukulainen, mutta sukulaiset voi jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan. Niihin, joiden kanssa ollaan tekemisissä, kuten käydään kylässä, nähdään sukujuhlissa ja joiden lasten kummeja ollaan. Sitten on niitä, joita ei halutakaan nähdä ja jaksetaan isommissa juhlissa, koska on pakko sekä viimeiseksi on niitä, joita kutsutaan samoihin juhliin joihin kaverit kutsutaan ja joita pidetään ensisijaisesti ystävinä eikä pelkästään sukulaisina. Viimeksi mainituista sukulaisista ensimmäinen täyttää nyt 40 vuotta.

Aloin laskeskella kutsun saatuani. Seuraavina vuosina meillä tulee olemaan lähes vuosittain jonkun kaverin tai edellä mainitun sukulaistyypin 40-vuotissyntymäpäiviä. Vietettyäni arkea nyt muutaman vuoden yliopistopiireissä parikymppisten seurassa on melkoisen tuskallista tajuta, että sillä välin muut ystäväni ovat yltämässä 40 vuoden ikään ihan huomaamattani.

Yliopistokavereille ja –tuttaville pelkkä 30 vuoden mainitseminen näyttää olevan ikälopun merkki, 40 on jossain mystisen kaukana heidän ajatusmaailmastaan. Minulle se alkaa olla jo lähitulevaisuutta. Vaikka itselläni siihen on vielä 10 vuotta ja muutama kuukausi, monet kaverini ovat yltämässä siihen ikään, joten siitä tulee osa minunkin maailmaani. Melkoisen pelottava ajatus.


Juuri kun olen yrittänyt totutella uuden vuosikymmenen sanomiseen ja käsittelyyn, joudunkin samalla suuntaamaan ajatukset myös sitä seuraavaan vuosikymmeneen. Sekavaa ja hämmentävää, kuten tämän tekstin etenemisestäkin voi päätellä. Minkä ikäinen minä oikein olen henkisesti – viihdynkö paremmin nelikymppisten (tai tulevien sellaisten) kavereiden vai parikymppisten seurassa? Missä ovat kaikki oman ikäiset kaverini?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti