lauantai 5. helmikuuta 2011

Itsekkyyttä

Tunnen itseni itsekkääksi ja huonoksi ihmiseksi, mutta en pysty toimimaan toisin.

Serkku, joka on naimisissa naisen kanssa, jota en koskaan ole oppinut sietämään, on saanut toisen lapsen. Juuri tämä pariskunta lähettelee joka joulu niitä kammottavia irvistyskuvia lapsestaan jokaiselle sukulaiselle ja aina tavatessa ainoa puheenaihe on lapsen saavutukset hyvin yksityiskohtaisesti. Ja joka kerta sama kysymys: koskas te seuraatte perässä. Mielessäni on joka kerta sama vastaus: me emme seuraa teitä vaan elämme elämäämme oman aikataulumme mukaan. Meidän ajanlaskumme ei ole ”ennen tai jälkeen Reetan”. Toistaiseksi en ole rohkaistunut sanomaan tuota ääneen, hymistelen vain jotain epämääräistä ja vaihdan puheenaihetta tai poistun paikalta.

Tietoinen näiden ihmisten välttely on onnistunut melko hyvin; tapaamme noin kerran-kaksi vuodessa. Nyt kuitenkin olen samassa tilassa serkun vanhempien kanssa ja tämä uusi lapsi on juuri syntynyt. Se tarkoittaa valokuvia ja ihastelua.

Olen ehkä maailman hirvein ihminen, mutta pakenin paikalta saman tien kun kuvat kaivettiin esiin. Yritin mennä mahdollisimman luonnollisennäköisenä vessaan, jotta en purskahtaisi itkuun sukulaisten nähden. Vessassa vietin tovin itkien suruani. Miksi kaikista maailman ihmisistä juuri se ärsyttävä akka toteuttaa minun unelmaani? Unelmaa, jota minä en saa, koska olen viallinen, epäonnistunut naisena.

1 kommentti:

  1. Täällä toinen itsekäs. Tiedän miltä sinusta tuntuu, vaikka omalla kohdallani hyvin rakas ihminen sai tänään toisen lapsensa.
    Välillä se vaan tekee niin kovin katkeraa, vaikken missään nimessä toivo mitään pahaa. Mutta nämä syntymät muistuttaa aona siitä, mitä en ehkä itse tule koskaan saamaan.

    Voimia sinulle :) Ehkä meistä joskus tulee kokonaisia...

    VastaaPoista