torstai 17. helmikuuta 2011

Haittavaikutuksia

Tämä ei nyt taida mennä ihan oikein. Olen toistaiseksi piikittänyt kerran estolääkettä, jonka pitäisi lopettaa oma estrogeenin ja testosteronin tuotanto ja kaiken logiikan mukaan silloin myös vähentää hormoneihin liittyviä oireita.

En ole pystynyt kirjoittamaan tänne blogiin moneen päivään, koska olen yrittänyt välttää itkuisia valituksia päättömistä aiheista ja juuri muuhun en ole viime päivinä kyennyt.

Lueskelin Procren-piikin mukana tullutta pakkausselostetta ja sen kertomia sivuvaikutuksia. Yritin myös googlettaa lääkettä nimeltä sekä monilla muilla hakusanoilla löytääkseni jotain keskustelua sivuvaikutuksista, mutta en löytänyt mitään. Joillain vanhoilla keskustelupalstoilla vain nimetään lääke osana hoitoa puhumatta siitä sen enempää.
Jotta muut välttyvät samalta ongelmalta, tässä minulta ja haittavaikutuslistasta löytyviä yhtäläisyyksiä (yleisyysjärjestyksessä):
Päänsärky, huimaus, akne, kuumat aallot, voimakas hikoilu, lihaskipu ja niveloireet, kipu, voimattomuus, väsymys, masennus, näköhäiriöt, kuulon alentuminen (päänsäryn vuoksi oletan), kutina.
Toivon ja oletan kaikkien noiden oireiden olevan väliaikaisia ja korjaantuvan kunhan pääsen lääkkestä eroon. Monta tuskaa jaksaa kestää kun tietää niiden päättyvän johonkin parempaan lopputulokseen.

Uusin oireeni on omituisin: finnejä. Niitähän kuuluisi tulla hormonipiikityksen aikaan, kun muutun teini-ikäiseksi hormonitasoltani, ei nyt kun hormonituotanto on pysäytetty. Aloin jo epäillä mahdoinko piikittää väärän lääkkeen, mutta siinä tapauksessa apteekki olisi tehnyt virheen ja läntännyt väärän etiketin lääkkeeseen. En voi erehtyä, koska etiketissä lukee piikityspäivämäärät ja sana ”jarru”. Akne on sentään myös nimetty yleiseksi haittavaikutukseksi pakkausselosteessa.
Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut kolmea finniä enempää kerralla, mutta nyt naamani kukki iloisesti. Pystyin laskemaan toistakymmentä finniä pelkästään kasvoista. Ja tietenkin yhden piti olla suoraan nenän päällä. Onneksi ne olivat vain lyhytaikainen kohtaus. Nyt finnit ovat keskittyneet päänahkaan hiusten alle. Kasvoja ja päätä kutittaa valtavasti, mutta yritän muistaa olla raapimatta etteivät finnit jätä ikäviä arpia.

Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa, endometrioosikivut ovat olleet viime päivinä järjettömän kovia. Siinä ei ole paljoa kyselty sattuuko kulkemaan jäätävässä ulkoilmassa vähän liian ohuilla sukkahousuilla kun kipu iskee ja on pakko lyyhistyä maahan hetkeksi. Vaikka vetää kipulääkettä niin paljon kuin annostus sallii. Eipä ole ihan hirveästi tullut liikuttua viime aikoina, kun matka keittiöön on toisinaan jo liikaa.
Pelottaa miten tässä käy, onko endometrioosi liian aggressiivinen ja pakko leikata, mikä siirtää hoitoja, vai voinko selvitä tästä estolääkityksellä. Vajaan viikon päästä toinen estopiikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti