Pian on aika jokavuotisen ilon ja ahdistuksen aiheen, joulukorttien. Kauniit kortit on kiva laittaa seinälle, kortteja on mukavaa saada mistä tahansa syystä pitkin vuottakin. Mutta joulukorteissa yksi korttilaji on sellainen, jota ei meidän seinällä näy. Lasten kuvat.
Ylipäänsä, se teidän lapsi ei ole kaikkien mielestä maailman suloisin kun sille laittaa tonttulakin päähän, saati että naamasta suurennettua kuvaa jaksaisi katsella kukaan vanhempien ja isovanhempien lisäksi.
Joka vuosi, sama lapsi, sama kuva. Meille muille ei ole eroa istuuko tonttulakkipäinen lapsi ammeessa vai seisooko kuusen ääressä. Samoja kuvia puolitutuista lapsista on katseltu 80-luvulta asti, eiköhän olisi jo aika vaihtaa tyyliä?
Erityisesti te sukulaiset, joita emme näe kuin korkeintaan kerran vuodessa: onko mieleenne tullut, että siihen on syy? Ehkä olemme kurkkua myöten täynnä juuri teidän lapsenne "erinomaisuutta ja täydellisyyttä" (lue: vanhempien yletöntä, taukoamatonta kehumista), että emme myöskään halua sitä hierottavan naamaamme joulukortin muodossa?
Katkeruus nostaa päätään jälleen. Jotenkin voin vielä ymmärtää pakkomielteen lähettää lapsettomille pareille oman lapsen kuvia kuin kehuakseen, että olemme onnistuneet siinä missä te olette epäonnistuneet. Mutta on täysin käsittämätöntä, miten eräskin sukulaispariskunta lähettelee joka joulu ainoan lapsensa naamakuvia jokaiselle sukulaiselle, jopa niille, joiden oma lapsi kuoli 2-vuotiaana. Eikö heillä ole mitään käsitystä empatiasta, muiden ihmisten huomioonottamisesta? Kuinka pahalta tuollainen kortti voikaan toisista tuntua?
Kaikki te, jotka juuri valmistelette joulukorttejanne: älkää lähettäkö niitä lapsienne kuvia, ne eivät ole suloisia eikä kauniita kenenkään ulkopuolisen mielestä. Älkääkä käsittäkö tätä väärin. Lapsi itsessään voi olla oikeasti se maailman ihanin muidenkin mielestä, kuva kortissa vain ei. Lapsikuvakortit ovat tylsempiä kuin Tiimarin 20 sentin perusjoulukortit. Tiimarin korteissa kun on sentään kimalletta eivätkä ne loukkaa ketään.
tiistai 30. marraskuuta 2010
maanantai 29. marraskuuta 2010
Pikkuhuomioita XXI
Miksi asiat joista pitää on niin raskaita? Jos haluaa toteuttaa intohimojaan työn suhteen, harrastuksissa, se vaatii paljon vaivaa ja aikaa. On paljon helpompaa tehdä tylsää perustyötä, joka toistaa itseään mahdollisimman paljon. Se ei vaadi jatkuvaa keskittymistä, itsensä kehittämistä, voimiensa viemistä äärirajalle päivästä toiseen. Miksei voisi vain pitää keskinkertaisuudesta ja helppoudesta?
Intohimoista on pelkkää haittaa, se on todistettu lukemattomia kertoja. Miksei sitä voi uskoa ja lakata haluamasta asioita?
Intohimoista on pelkkää haittaa, se on todistettu lukemattomia kertoja. Miksei sitä voi uskoa ja lakata haluamasta asioita?
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Laihdutus, osa 7
Laihdutusmotivaationi on edelleen hukassa. Sitä hakeakseni olen lueskellut erinäisiä blogeja ja nettisivustoja, tarkemmin seuraan kahta laihdutuksesta kertovaa blogia.
Silmun ja Sinellan tekstejä lukiessani koen huonon omantunnon pistoksen. En ole pitkään aikaan jaksanut olla niin tarkka laihdutuksessani. Saati ahkera. Nyt on aika kääntää uusi lehti ja ottaa kiri. Jouluun asti aion olla ahkera: liikkua ja vahtia syömisiäni. Jouluna en aio vahtia yhtään mitään; menemme tänä jouluna appivanhemmille ja siellä kaikki tehdään kermaan ja voihin. En siis voisi syödä mitään siellä. Mutta nyt noin kuukauden voin olla erityisen tarkka, katsotaan johtaako se mihinkään.
Tähän liittyen päätin mitata olennaiset mitat ja katsoa ehtiikö ne muuttua kuukaudessa. Jotta olisin tosissani, kirjaan ne tänne ylös nyt ja kuukauden päästä. Olette motivaationi muistuttajat, julkisesti on ikävämpi epäonnistua. (kyllä hyvä ystäväni, kun tulen käymään seuraavan kerran, tilaa hissi ylös ja pidä se varattuna, jotta joudun portaisiin)
Mittasin kaikki nämä paksuimmasta kohdastaan:
Käsivarsi (vasen hauis) 34 cm
Rinnanympärys 100 cm (ihan vain vertailun vuoksi: rintojen alta mitattuna ympärys 65 cm. Kylkiluut tuntuu ja näkyy asennossa kuin asennossa. Kertoo jotain vartaloni muodosta.)
Vyötärö 81 cm (voi masennus, vyötärö on ollut aina se ainoa kapea kohtani ja nyt sekin on kasvanut viime mittauksesta. Tosin ennen mittausta juomallani pannullisella teetä on voinut olla parin sentin turvottava vaikutus.)
Lantio 113 cm (aina ja ikuisesti levein kohtani)
Reisi (vasen) 81 cm
Lyhyt selailu keskustelupalstoilla ja terveyssivustoilla kertoo, että tavoitteena pitäisi olla lantio 90-100, reisi 50-60, vyötärö alle 80. Käsivarsista en löytänyt tietoa. Katsotaan edistynkö kuukaudessa yhtään senttiä.
Silmun ja Sinellan tekstejä lukiessani koen huonon omantunnon pistoksen. En ole pitkään aikaan jaksanut olla niin tarkka laihdutuksessani. Saati ahkera. Nyt on aika kääntää uusi lehti ja ottaa kiri. Jouluun asti aion olla ahkera: liikkua ja vahtia syömisiäni. Jouluna en aio vahtia yhtään mitään; menemme tänä jouluna appivanhemmille ja siellä kaikki tehdään kermaan ja voihin. En siis voisi syödä mitään siellä. Mutta nyt noin kuukauden voin olla erityisen tarkka, katsotaan johtaako se mihinkään.
Tähän liittyen päätin mitata olennaiset mitat ja katsoa ehtiikö ne muuttua kuukaudessa. Jotta olisin tosissani, kirjaan ne tänne ylös nyt ja kuukauden päästä. Olette motivaationi muistuttajat, julkisesti on ikävämpi epäonnistua. (kyllä hyvä ystäväni, kun tulen käymään seuraavan kerran, tilaa hissi ylös ja pidä se varattuna, jotta joudun portaisiin)
Mittasin kaikki nämä paksuimmasta kohdastaan:
Käsivarsi (vasen hauis) 34 cm
Rinnanympärys 100 cm (ihan vain vertailun vuoksi: rintojen alta mitattuna ympärys 65 cm. Kylkiluut tuntuu ja näkyy asennossa kuin asennossa. Kertoo jotain vartaloni muodosta.)
Vyötärö 81 cm (voi masennus, vyötärö on ollut aina se ainoa kapea kohtani ja nyt sekin on kasvanut viime mittauksesta. Tosin ennen mittausta juomallani pannullisella teetä on voinut olla parin sentin turvottava vaikutus.)
Lantio 113 cm (aina ja ikuisesti levein kohtani)
Reisi (vasen) 81 cm
Lyhyt selailu keskustelupalstoilla ja terveyssivustoilla kertoo, että tavoitteena pitäisi olla lantio 90-100, reisi 50-60, vyötärö alle 80. Käsivarsista en löytänyt tietoa. Katsotaan edistynkö kuukaudessa yhtään senttiä.
Joulu tulee, halusit tai et
Joulu on tulossa jälleen. Joulunaika on parasta vuodessa. Tiedän hyvin, että tämä(kin) on poissa muodista; joulua kuuluu lähinnä pilkata ja puhua siitä inhoten. Tärkeintä tuntuu nykyään ainakin opiskelijoiden kesken olevan keksiä uusia, kaukana perinteistä olevia joulunviettotapoja.
En anna sen häiritä itseäni. Joulu on niin mahtava juhla, että sen odottaminen pitää aloittaa tammikuussa. Koko vuoden ostelen joululahjoja ja joskus teen joulukortit valmiiksi kesällä. Myös itsetehdyt joululahjat on hyvä aloittaa aikaisin, jotta ei tule kiire. Normaalisti viimeistään joulukuun puoliväliin mennessä minulla on kaikki valmiina.
Joulun odottaminen myös helpottaa tuskaista syksyn pimeyttä. Jäätävän viiman ja sateen kestää paremmin, kun tietää joulun olevan ihan lähellä. Jo marraskuussa saa alkaa intoilla joulusta muillekin. Sitä ennen on parempi olla puhumatta mitään, jostain syystä muut ihmiset harvoin suunnittelevat joulua kesällä saati keväällä. Outoja ihmisiä. Joululauluja en uskalla soittaa ennen kuin joulukuussa, etteivät naapurit hermostu minuun.
Pari vuotta sitten kävin appeni kanssa keskustelun joululahjoista. Olen käynyt saman keskustelun syntymäpäivälahjoista kaverini kanssa. Kuinka lahjan antaminen velvoittaa toisenkin hankkimaan lahjan. En ymmärrä sitä. Lahja annetaan, koska halutaan muistaa tiettyä ihmistä, ei pakosta. Joten miksi olisi odotettava vastalahjaa? Pakosta hankitut vastalahjat on usein persoonattomia. Mieluummin sydämellä tehty tai hankittu pikkulahja kuin kallis, persoonaton lahjus. Lahjojen antaminen ei ole pakkopullaa, antamisesta saa itsellekin iloa. Varsinkin jos on osunut lahjallaan oikeaan ja onnistunut aidosti ilahduttamaan sen saajaa. Jos ei saa antamisesta iloa, miksi antaa lahjoja?
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa hyvin moneen vuoteen jouluntulo ahdistaa minua. Se johtuu siitä, että en ole hyvistä yrityksistäni huolimatta ehtinyt löytää kummipojille joululahjoja. Ne ovat ne tärkeimmät lahjat hankkia. Minulla ei myöskään ole edes ideaa mitä voisi vanhemmille hankkia tai tehdä. En ole tehnyt yhtäkään lahjaa itse tänä vuonna ja se on todella poikkeuksellista. Joulukortteihinkin hankin kartonkia vasta eilen, sen sijaan jo aiemmin kortteja varten keräämäni kävyt ovat päässeet kuivamaan ja aukeilemaan. Korttisavotta tulee olemaan tänä vuonna kiireinen. En pidä kiireestä. Korttien tekemisestä ja lahjojen ostosta menee nautinto, jos ne joutuu tekemään kiireessä.
Haluan uskoa, että tuo ahdistus on ohimenevää eikä toistu tulevina vuosina. Onneksi kummipoikien suhteen on aina yksi helppo lahjaratkaisu: ajan antaminen. Todennäköisesti tulen tänä vuonna antamaan kahdelle nuoremmalle kummipojalle lahjaksi retken johonkin mukavaan paikkaan, ehkäpä eläintarhaan. Olen pyrkinyt antamaan lapsille lahjaksi jotain, minkä he voivat kaivaa käärepapereista, se on niin hauskaa lapsena, mutta koska ideat on vähissä tänä vuonna, lahjakortti retkelle toivottavasti ilahduttaa.
Jos olisin rikas, lähtisin johonkin Saksan tai Ranskan kaupunkiin joulumarkkinoille nauttimaan joulun odotuksesta. Siellä se osataan. Hyvän odottaminen on mukavaa puuhaa ja ihan liian aliarvostettua.
En anna sen häiritä itseäni. Joulu on niin mahtava juhla, että sen odottaminen pitää aloittaa tammikuussa. Koko vuoden ostelen joululahjoja ja joskus teen joulukortit valmiiksi kesällä. Myös itsetehdyt joululahjat on hyvä aloittaa aikaisin, jotta ei tule kiire. Normaalisti viimeistään joulukuun puoliväliin mennessä minulla on kaikki valmiina.
Joulun odottaminen myös helpottaa tuskaista syksyn pimeyttä. Jäätävän viiman ja sateen kestää paremmin, kun tietää joulun olevan ihan lähellä. Jo marraskuussa saa alkaa intoilla joulusta muillekin. Sitä ennen on parempi olla puhumatta mitään, jostain syystä muut ihmiset harvoin suunnittelevat joulua kesällä saati keväällä. Outoja ihmisiä. Joululauluja en uskalla soittaa ennen kuin joulukuussa, etteivät naapurit hermostu minuun.
Pari vuotta sitten kävin appeni kanssa keskustelun joululahjoista. Olen käynyt saman keskustelun syntymäpäivälahjoista kaverini kanssa. Kuinka lahjan antaminen velvoittaa toisenkin hankkimaan lahjan. En ymmärrä sitä. Lahja annetaan, koska halutaan muistaa tiettyä ihmistä, ei pakosta. Joten miksi olisi odotettava vastalahjaa? Pakosta hankitut vastalahjat on usein persoonattomia. Mieluummin sydämellä tehty tai hankittu pikkulahja kuin kallis, persoonaton lahjus. Lahjojen antaminen ei ole pakkopullaa, antamisesta saa itsellekin iloa. Varsinkin jos on osunut lahjallaan oikeaan ja onnistunut aidosti ilahduttamaan sen saajaa. Jos ei saa antamisesta iloa, miksi antaa lahjoja?
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa hyvin moneen vuoteen jouluntulo ahdistaa minua. Se johtuu siitä, että en ole hyvistä yrityksistäni huolimatta ehtinyt löytää kummipojille joululahjoja. Ne ovat ne tärkeimmät lahjat hankkia. Minulla ei myöskään ole edes ideaa mitä voisi vanhemmille hankkia tai tehdä. En ole tehnyt yhtäkään lahjaa itse tänä vuonna ja se on todella poikkeuksellista. Joulukortteihinkin hankin kartonkia vasta eilen, sen sijaan jo aiemmin kortteja varten keräämäni kävyt ovat päässeet kuivamaan ja aukeilemaan. Korttisavotta tulee olemaan tänä vuonna kiireinen. En pidä kiireestä. Korttien tekemisestä ja lahjojen ostosta menee nautinto, jos ne joutuu tekemään kiireessä.
Haluan uskoa, että tuo ahdistus on ohimenevää eikä toistu tulevina vuosina. Onneksi kummipoikien suhteen on aina yksi helppo lahjaratkaisu: ajan antaminen. Todennäköisesti tulen tänä vuonna antamaan kahdelle nuoremmalle kummipojalle lahjaksi retken johonkin mukavaan paikkaan, ehkäpä eläintarhaan. Olen pyrkinyt antamaan lapsille lahjaksi jotain, minkä he voivat kaivaa käärepapereista, se on niin hauskaa lapsena, mutta koska ideat on vähissä tänä vuonna, lahjakortti retkelle toivottavasti ilahduttaa.
Jos olisin rikas, lähtisin johonkin Saksan tai Ranskan kaupunkiin joulumarkkinoille nauttimaan joulun odotuksesta. Siellä se osataan. Hyvän odottaminen on mukavaa puuhaa ja ihan liian aliarvostettua.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Illan sinihetki
Toisinaan, erityisesti leutoina talvipäivinä, on mukavaa vain istua ja katsella sinihetken aikaa. Luonto tuntuu rauhoittuvan iltaan auringon viime säteiden painuessa mailleen. Hiljaisuus laskeutuu pimeyden myötä. Ihmisenkin mieli rauhoittuu kaiken kiireen keskellä hetkeksi vain tuijottamaan ja nauttimaan.
Lumi värjäytyy sinertäväksi, terävät reunat sumentuvat hämärässä ja yksityiskohdat himmenevät. Lihakset rentoutuvat, voi vain upota haaveisiinsa.
Kunnes metron jarrut kirskahtavat, metro syöksyy pimeään tunneliin ja ihminen on taas kiireestä ahdistunut kaupunkilainen.
Lumi värjäytyy sinertäväksi, terävät reunat sumentuvat hämärässä ja yksityiskohdat himmenevät. Lihakset rentoutuvat, voi vain upota haaveisiinsa.
Kunnes metron jarrut kirskahtavat, metro syöksyy pimeään tunneliin ja ihminen on taas kiireestä ahdistunut kaupunkilainen.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Myrkyllinen äiti
Tämä ei nyt enää ole mikään uusi uutinen, mutta kommentoinpa kuitenkin.
Viime viikolla kohistiin naisten meikkien sisältämistä myrkyistä, kuinka ne vaikuttavat sikiöön. Erityisesti miespuoliset sikiöt tuntuvat olevan vaarassa, siittiöiden tuotanto on herkkä asia. Jo vuosia sitten jossakin tutkimuksessa todettiin, että äidin raskaudenaikainen tupakointi voi aiheuttaa poikalapsen siittiötuotannossa ongelmia ja lapsettomuutta aikuisena.
Uutinen on siitä mielenkiintoinen, että en huomannut siinä mitään kommenttia tyttölapsen kehityshäiriöihin. Tyttöjen munasolut kehittyvät kuitenkin sikiöaikana, poikien siittiöt vasta murrosikäisenä. Miksi sikiöajan altistus siis vaikuttaa nimenomaan poikiin eikä tyttöihin? Onko asia todella noin tarkkarajaista vai eikö tyttöjä vain ole tutkittu yhtä paljon kuin poikia?
Joka tapauksessa meikittömyys on siis hyvä asia, samaten hiuksien luonnollinen väri raskausaikana. En kyllä ihan varmaksi ymmärrä, miten ripsiväristä voi irrota ihoon suuria tai pieniäkään määriä myrkkyjä, kun se ei varsinaisesti edes kosketa ihoa.
Entäs deodorantit? Onko niissä sikiölle haitallisia myrkkyjä? Alumiinittomuuden ymmärrän, onnekseni kauppaan on tullut lisää alumiinittomia vaihtoehtoja viime vuosina, mutta entä ne ftalaatit? Mikrosta olen ajatellut pysyä kaukana muutenkin (jos siis joskus tulen raskaaksi), nyt täytyy myös välttää muoviastioiden käyttöä mikrossa. Mutta miten välttää kaikkea ftalaattia sisältävää, jos sitä kerran on kaikkialla? Jos se on niin vaarallista, miksi sitä on kaikkialla? Pitäisikö ftalaatteja alkaa vältellä ihan itsensäkin vuoksi eikä pelkästään sikiön takia? Tästähän saisi tehokkaan joukkohysterian aikaiseksi vähän yllyttämällä.
Viime viikolla kohistiin naisten meikkien sisältämistä myrkyistä, kuinka ne vaikuttavat sikiöön. Erityisesti miespuoliset sikiöt tuntuvat olevan vaarassa, siittiöiden tuotanto on herkkä asia. Jo vuosia sitten jossakin tutkimuksessa todettiin, että äidin raskaudenaikainen tupakointi voi aiheuttaa poikalapsen siittiötuotannossa ongelmia ja lapsettomuutta aikuisena.
Uutinen on siitä mielenkiintoinen, että en huomannut siinä mitään kommenttia tyttölapsen kehityshäiriöihin. Tyttöjen munasolut kehittyvät kuitenkin sikiöaikana, poikien siittiöt vasta murrosikäisenä. Miksi sikiöajan altistus siis vaikuttaa nimenomaan poikiin eikä tyttöihin? Onko asia todella noin tarkkarajaista vai eikö tyttöjä vain ole tutkittu yhtä paljon kuin poikia?
Joka tapauksessa meikittömyys on siis hyvä asia, samaten hiuksien luonnollinen väri raskausaikana. En kyllä ihan varmaksi ymmärrä, miten ripsiväristä voi irrota ihoon suuria tai pieniäkään määriä myrkkyjä, kun se ei varsinaisesti edes kosketa ihoa.
Entäs deodorantit? Onko niissä sikiölle haitallisia myrkkyjä? Alumiinittomuuden ymmärrän, onnekseni kauppaan on tullut lisää alumiinittomia vaihtoehtoja viime vuosina, mutta entä ne ftalaatit? Mikrosta olen ajatellut pysyä kaukana muutenkin (jos siis joskus tulen raskaaksi), nyt täytyy myös välttää muoviastioiden käyttöä mikrossa. Mutta miten välttää kaikkea ftalaattia sisältävää, jos sitä kerran on kaikkialla? Jos se on niin vaarallista, miksi sitä on kaikkialla? Pitäisikö ftalaatteja alkaa vältellä ihan itsensäkin vuoksi eikä pelkästään sikiön takia? Tästähän saisi tehokkaan joukkohysterian aikaiseksi vähän yllyttämällä.
torstai 18. marraskuuta 2010
Vanhat isät ja äidit saavat virheellisiä lapsia?
Lueskelin äsken uusia uutisotsikoita. Ylen uutinen ”Isän vanhuus saattaa lisätä lasten kromosomivirheitä” hätkähdytti hetken. Inhoan tuollaista uutisointitapaa.
Uutisessa ei millään tavalla määritellä mikä on vanha isä. Mistä iästä lähtien kromosomivirheet ovat mahdollisia iän tuomia ongelmia? Myös lause ”(riski on) joka tapauksessa vähäisempi kuin äidin korkeaan ikään liittyvä”. No mikä sitten on korkea ikä äidille? Tuskin sama kuin isälle? Mieshän voi saada lapsia periaatteessa koko ikänsä, nainen ei.
Onko tässä mielessä käsitetty vanha äiti yli 35-vuotias? 40-vuotias? 45-vuotias? Entä vanha isä? 40, 50, 60, 70? Oman elämäni kannalta vastauksella on väliä. Ja muutenkin mielestäni se olisi melko olennaista tietoa. Huolestuttava ajatus, että koska olen pakotettu odottamaan ja vanhenemaan ennen kuin mahdollisesti tulen saamaan lapsen, se ehkä on tämän odotuksen vuoksi ”kromosomivirheellinen”.
Eipä ole ensimmäinen kerta kun Ylen suppea uutisointi ärsyttää. Yle on muuttunut jatkuvasti enemmän lööppihakuiseksi iltalehdeksi kuin asialliseksi uutiskanavaksi netissä.
Uutisessa ei millään tavalla määritellä mikä on vanha isä. Mistä iästä lähtien kromosomivirheet ovat mahdollisia iän tuomia ongelmia? Myös lause ”(riski on) joka tapauksessa vähäisempi kuin äidin korkeaan ikään liittyvä”. No mikä sitten on korkea ikä äidille? Tuskin sama kuin isälle? Mieshän voi saada lapsia periaatteessa koko ikänsä, nainen ei.
Onko tässä mielessä käsitetty vanha äiti yli 35-vuotias? 40-vuotias? 45-vuotias? Entä vanha isä? 40, 50, 60, 70? Oman elämäni kannalta vastauksella on väliä. Ja muutenkin mielestäni se olisi melko olennaista tietoa. Huolestuttava ajatus, että koska olen pakotettu odottamaan ja vanhenemaan ennen kuin mahdollisesti tulen saamaan lapsen, se ehkä on tämän odotuksen vuoksi ”kromosomivirheellinen”.
Eipä ole ensimmäinen kerta kun Ylen suppea uutisointi ärsyttää. Yle on muuttunut jatkuvasti enemmän lööppihakuiseksi iltalehdeksi kuin asialliseksi uutiskanavaksi netissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)