Äsken vessassa huomasin paperin värjäytyvän punaiseksi. Normaalisti se tarkoittaisi, että kuukautiset alkaisivat ensi yönä. Olen tänään ollut päänsärkyinen ja mahakipuinen. Merkkejä menkoista nekin. Olen kauhuissani. Miten käy huomenna labrassa? Menenkö raskaustestiin kuukautisten kanssa?
Tarkoittaako se automaattisesti, että en ole raskaana vai voisiko minulla olla edes pieni mahdollisuus toivoon jäljellä? Tänä yönä ei taideta nukkua tässä huoneessa.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Toisenlainen pussikeittokuuri
Luin Kauneus ja Terveys-lehdestä tässä taannoin Easy Diet-mainoksen. Kiinnostuin mainoksesta, koska tuotteen kehutaan olevan natriumglutamaattivapaa sekä kehitetty ja valmistettu Suomessa. Melkein lähiruokaa siis ja tokihan Suomessa tehdyn pitää olla myös terveellistä. Myrkythän tulevat vain ulkomaisista ruuista. (vrt. aiempi kirjoitukseni pussikeitoista)
Tutustuin Easy Dietiin tarkemmin heidän nettisivuillaan. Sitä valmistaa vantaalainen yritys nimeltä Leader, joka on erikoistunut urheiluravinteiden valmistukseen. Raaka-aineiden alkuperästä ei puhuta mitään, joten lähiruoka-teoria ei ole pätevä, mutta ainakin suurin osa tuotteista valmistetaan Vantaalla, oli raaka-aineet tuotettu mistä hyvänsä.
Easy Diet perustuu yrityksen omaan ACKD-teoriaan, jossa elimistö saatetaan ketoositilaan vähentämällä hiilihydraatteja rajusti. Eli kuin Atkinsin dieetti, mutta vähäkalorisempi. Nettisivuilla luvataan, että ” Olo on hyvä ja kevyt, jopa euforinen”. En ole ihan varma onko euforisuus hyvä asia, arjen kun pitäisi sujua laihduttaessakin.
Ruokavaihtoehtojen sisällöt eivät suuresti eroa toisistaan. Ateriapusseja suositellaan syötäväksi kolme pussia vuorokaudessa. Keitoissa se tarkoittaa 500-650 kcal vuorokaudessa keitosta riippuen. Jos normaalisti laihdutettaessa tavoite on noin 1000-1500 kcal vuorokaudessa, voi kuvitella kuinka väsynyt ja vetämätön on syödessään noin paljon vähemmän. Ehkä se euforisuus tuleekin epämääräisestä leijumisesta väsymystilassa. Lieneekö autolla ajo dieetin aikana sallittua? Makeissa vaihtoehdoissa kaloreita saa päivää kohden vielä vähemmän. Sivuilla suositellaankin, että päivässä syötäisiin kaksi pussia keittoa ja yksi pussi jompaa kumpaa makeaa vaihtoehtoa.
Sisällöstä silmääni pisti neljä jokaisessa keitossa toistuvaa asiaa. Tuotteissa on hirveät määrät suolaa. En oikein ymmärrä miten se on hyväksi laihdutuksessa. Tuotteissa on myös lueteltuja vitamiineja ja kivennäisaineita lähes kaikkia yli 100% suositellusta päiväannoksesta, klorideja jopa nelin-viisinkertaisesti osassa keittoja. Toki vesiliukoisia vitamiineja (B,C) voikin syödä ylimääräistä ja joissakin aineksissa suositusmäärät ovat melko pieniä (esim. D-vitamiini), mutta vähän nuo suuret luvut hirvittävät. Mitä kaikkea elimistöön ehtiikään kertyä parin viikon dieetin aikana, mitä elimistöllä ei ole mahdollista käsitellä omassa tahdissaan, kun joka päivä samaa ainetta saa lisää ylimääräistä.
Kolmas asia, johon kiinnitin huomiota oli hiivauute. Se on uusi muotituote tullut korvaamaan natriumglutamaatin arominvahventeena. Siitä ei tietenkään käytetä nimitystä arominvahvenne, jotta se ei pistäisi silmään luettelosta. Hiivauutteesta olen lukenut sekä hyviä että huonoja uutisia ja nyt sen yleistyttyä on mielenkiintoista seurata mahtaako siitä aiheutua samanlaista kohua kuin natriumglutamaatista. Itse en ole ehtinyt hiivauute-tuotteita käyttämään niin paljoa, että osaisin sanoa aiheutuuko siitä sivuoireita vai ei. Olen siis varovaisella ja odottavalla kannalla. Yleisesti tuotteet, joissa pitää käyttää arominvahventeita ylipäänsä ovat hiukan epäilyttäviä. Toisaalta tällaisessa laihdutustuotteessa sen ymmärtää ja näissä tuotteissa se on listassa monen aromin jälkeen eikä tärkeimpänä ainesosana.
Neljänneksi pohdiskelin ylipäänsä aromien käyttöä tuotteissa. Aika pitkälle keittojen aromit näyttävät luontaisilta ja aidoilta, mutta eivät kokonaan. Joissakin mauissa oli enemmän keinotekoisia aineksia kuin toisissa ja jos alkaisin käyttää tuotteita, valitsisin tarkkaan mitä niistä käyttäisin. Laihdutustuotteessa maku on saatava aromeista, eihän se muuten olisi laihduttava tuote. Siinä mielessä nämä saavat minulta ison synninpäästön. Epäilykseni herätti erityisesti epämääräisesti mainittu ”aromiaineet” esimerkiksi voi-aromin ainesosana. Veikkaisin, että yritys välttelee tuossakin kohtaa e-koodimerkintää, joka vie ihmisten ajatukset heti keinotekoisuuteen. Mutta keinotekoista se silti on, oli merkintä mikä vain.
Makeat mansikkasmoothie ja suklaa-vadelmasmoothie yllättivät positiivisesti. Niissä ei ole hiivauutetta (eikä muutakaan arominvahvennetta jonka olisin tunnistanut, mikä ei toki kerro varmaksi ovatko ne täysin vahvenne-vapaita). Niissä on myös oikeita mansikan tai vadelman paloja. Ei varmastikaan paljoa, mutta on kuitenkin. Niissä ei myöskään ole yhtä runsaasti ylitetty päiväsaantisuosituksia minkään aineksen osalta (ylitetty on, mutta vähemmän kuin keitoissa) ja suolan määrä on kohtuullinen. Jos alkaisin laihduttaa, käyttäisin näitä kahta tuotetta kaikkein mieluiten. Haitta niissä on se, että niistä saa kolmen pussin vuorokausiannoksella vain vähän reilut 400 kcal vuorokaudessa, eli todella mitättömän vähän. En usko tuolla kalorimäärällä kenenkään pystyvän jaksamaan työntekoa ja muuta normielämää edes viikkoa.
Harmi, että jokaisessa tuotteessa on laktoosia ja maitoperäisiä ainesosia, joille olen kaikille allerginen.
Tutustuin Easy Dietiin tarkemmin heidän nettisivuillaan. Sitä valmistaa vantaalainen yritys nimeltä Leader, joka on erikoistunut urheiluravinteiden valmistukseen. Raaka-aineiden alkuperästä ei puhuta mitään, joten lähiruoka-teoria ei ole pätevä, mutta ainakin suurin osa tuotteista valmistetaan Vantaalla, oli raaka-aineet tuotettu mistä hyvänsä.
Easy Diet perustuu yrityksen omaan ACKD-teoriaan, jossa elimistö saatetaan ketoositilaan vähentämällä hiilihydraatteja rajusti. Eli kuin Atkinsin dieetti, mutta vähäkalorisempi. Nettisivuilla luvataan, että ” Olo on hyvä ja kevyt, jopa euforinen”. En ole ihan varma onko euforisuus hyvä asia, arjen kun pitäisi sujua laihduttaessakin.
Ruokavaihtoehtojen sisällöt eivät suuresti eroa toisistaan. Ateriapusseja suositellaan syötäväksi kolme pussia vuorokaudessa. Keitoissa se tarkoittaa 500-650 kcal vuorokaudessa keitosta riippuen. Jos normaalisti laihdutettaessa tavoite on noin 1000-1500 kcal vuorokaudessa, voi kuvitella kuinka väsynyt ja vetämätön on syödessään noin paljon vähemmän. Ehkä se euforisuus tuleekin epämääräisestä leijumisesta väsymystilassa. Lieneekö autolla ajo dieetin aikana sallittua? Makeissa vaihtoehdoissa kaloreita saa päivää kohden vielä vähemmän. Sivuilla suositellaankin, että päivässä syötäisiin kaksi pussia keittoa ja yksi pussi jompaa kumpaa makeaa vaihtoehtoa.
Sisällöstä silmääni pisti neljä jokaisessa keitossa toistuvaa asiaa. Tuotteissa on hirveät määrät suolaa. En oikein ymmärrä miten se on hyväksi laihdutuksessa. Tuotteissa on myös lueteltuja vitamiineja ja kivennäisaineita lähes kaikkia yli 100% suositellusta päiväannoksesta, klorideja jopa nelin-viisinkertaisesti osassa keittoja. Toki vesiliukoisia vitamiineja (B,C) voikin syödä ylimääräistä ja joissakin aineksissa suositusmäärät ovat melko pieniä (esim. D-vitamiini), mutta vähän nuo suuret luvut hirvittävät. Mitä kaikkea elimistöön ehtiikään kertyä parin viikon dieetin aikana, mitä elimistöllä ei ole mahdollista käsitellä omassa tahdissaan, kun joka päivä samaa ainetta saa lisää ylimääräistä.
Kolmas asia, johon kiinnitin huomiota oli hiivauute. Se on uusi muotituote tullut korvaamaan natriumglutamaatin arominvahventeena. Siitä ei tietenkään käytetä nimitystä arominvahvenne, jotta se ei pistäisi silmään luettelosta. Hiivauutteesta olen lukenut sekä hyviä että huonoja uutisia ja nyt sen yleistyttyä on mielenkiintoista seurata mahtaako siitä aiheutua samanlaista kohua kuin natriumglutamaatista. Itse en ole ehtinyt hiivauute-tuotteita käyttämään niin paljoa, että osaisin sanoa aiheutuuko siitä sivuoireita vai ei. Olen siis varovaisella ja odottavalla kannalla. Yleisesti tuotteet, joissa pitää käyttää arominvahventeita ylipäänsä ovat hiukan epäilyttäviä. Toisaalta tällaisessa laihdutustuotteessa sen ymmärtää ja näissä tuotteissa se on listassa monen aromin jälkeen eikä tärkeimpänä ainesosana.
Neljänneksi pohdiskelin ylipäänsä aromien käyttöä tuotteissa. Aika pitkälle keittojen aromit näyttävät luontaisilta ja aidoilta, mutta eivät kokonaan. Joissakin mauissa oli enemmän keinotekoisia aineksia kuin toisissa ja jos alkaisin käyttää tuotteita, valitsisin tarkkaan mitä niistä käyttäisin. Laihdutustuotteessa maku on saatava aromeista, eihän se muuten olisi laihduttava tuote. Siinä mielessä nämä saavat minulta ison synninpäästön. Epäilykseni herätti erityisesti epämääräisesti mainittu ”aromiaineet” esimerkiksi voi-aromin ainesosana. Veikkaisin, että yritys välttelee tuossakin kohtaa e-koodimerkintää, joka vie ihmisten ajatukset heti keinotekoisuuteen. Mutta keinotekoista se silti on, oli merkintä mikä vain.
Makeat mansikkasmoothie ja suklaa-vadelmasmoothie yllättivät positiivisesti. Niissä ei ole hiivauutetta (eikä muutakaan arominvahvennetta jonka olisin tunnistanut, mikä ei toki kerro varmaksi ovatko ne täysin vahvenne-vapaita). Niissä on myös oikeita mansikan tai vadelman paloja. Ei varmastikaan paljoa, mutta on kuitenkin. Niissä ei myöskään ole yhtä runsaasti ylitetty päiväsaantisuosituksia minkään aineksen osalta (ylitetty on, mutta vähemmän kuin keitoissa) ja suolan määrä on kohtuullinen. Jos alkaisin laihduttaa, käyttäisin näitä kahta tuotetta kaikkein mieluiten. Haitta niissä on se, että niistä saa kolmen pussin vuorokausiannoksella vain vähän reilut 400 kcal vuorokaudessa, eli todella mitättömän vähän. En usko tuolla kalorimäärällä kenenkään pystyvän jaksamaan työntekoa ja muuta normielämää edes viikkoa.
Harmi, että jokaisessa tuotteessa on laktoosia ja maitoperäisiä ainesosia, joille olen kaikille allerginen.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Pikkuhuomioita XXVII
Selailin tuossa viikolla uutta Viherpiha-lehteä. Aina näin keväisin innostun kukkasista ja pihan laittamisesta ja lainaan kirjastosta tai pyydän näytenumeroa jostakin puutarhalehdestä. Tosin tänä vuonna pihallamme on edelleen noin metrin kinos lunta, joten ihan vielä en pääse sinne kuokkimaan.
Alkavan raskauden kannalta on hyväkin etten pääse pihalle vielä. Joka kevät muokkaan kukkapenkkimme ja siistin talven jäljet pois, teen useita päiviä töitä pikkuisella pihallamme. Suunnittelen ostavani milloin mitäkin kukkasia ruukkuihin ja penkkiin. Keväällä olen täynnä hienoja suunnitelmia ja suurta intoa kesän varalle.
Käytännössä kesän aikana käyn siistimässä pihaa kerran tai kaksi ja se saa villiintyä rauhassa. Oikeasti inhoan puutarhatöitä. Nauttisin siististä pihasta ja kukkivista kukista ja nautin kun keväällä saan nähdä ensimmäisten kukkien nousevan routaisesta maasta, mutta en jaksa ylläpitää siisteyttä.
Itseni tuntien innostuin Viherpiha-lehden artikkelista, jossa oli useita koreihin laitettavia kukka-asetelmia. Sellaisen voisin jaksaa tehdä ja pitää siistinä tänä kesänä. Eikä tarvitsisi odottaa lumien sulamista. Koska selaan lehteni aina lopusta alkuun pääsin ihastelemaan montaa erilaista värikästä kuvaa ennen kuin pääsin jutun alkulehdelle.
Juttu alkaa kukkakorin sijaan isolla kuvalla pienestä lapsesta ja koko ensimmäinen aukeama julistaa isolla: "sommittele kori yhdessä lapsen kanssa". Teksti on täynnä vinkkejä, kuinka lapsen kanssa voi tehdä koreja. Eikö nyt helkatti saa edes puutarhalehteä lukea ilman muistutusta asioista, joista jää paitsi?! Mikä ihmeen pakkomielle on olettaa, että lapsi on itsestään selvyys jokaisessa puutarhanhoidosta kiinnostuneessa perheessä? Tässä jutussa lapsi oli vielä ängetty mukaan jotenkin ylimääräisenä, oli tarkoitus esitellä kukkakoreja, ei mainostaa kuinka ihanaa elämä lasten kanssa on. Siinä meni kiinnostukseni Viherpihaan. Pitäköön lapsiperheet omat lehtensä ja piilolapsiperhelehtensä.
Alkavan raskauden kannalta on hyväkin etten pääse pihalle vielä. Joka kevät muokkaan kukkapenkkimme ja siistin talven jäljet pois, teen useita päiviä töitä pikkuisella pihallamme. Suunnittelen ostavani milloin mitäkin kukkasia ruukkuihin ja penkkiin. Keväällä olen täynnä hienoja suunnitelmia ja suurta intoa kesän varalle.
Käytännössä kesän aikana käyn siistimässä pihaa kerran tai kaksi ja se saa villiintyä rauhassa. Oikeasti inhoan puutarhatöitä. Nauttisin siististä pihasta ja kukkivista kukista ja nautin kun keväällä saan nähdä ensimmäisten kukkien nousevan routaisesta maasta, mutta en jaksa ylläpitää siisteyttä.
Itseni tuntien innostuin Viherpiha-lehden artikkelista, jossa oli useita koreihin laitettavia kukka-asetelmia. Sellaisen voisin jaksaa tehdä ja pitää siistinä tänä kesänä. Eikä tarvitsisi odottaa lumien sulamista. Koska selaan lehteni aina lopusta alkuun pääsin ihastelemaan montaa erilaista värikästä kuvaa ennen kuin pääsin jutun alkulehdelle.
Juttu alkaa kukkakorin sijaan isolla kuvalla pienestä lapsesta ja koko ensimmäinen aukeama julistaa isolla: "sommittele kori yhdessä lapsen kanssa". Teksti on täynnä vinkkejä, kuinka lapsen kanssa voi tehdä koreja. Eikö nyt helkatti saa edes puutarhalehteä lukea ilman muistutusta asioista, joista jää paitsi?! Mikä ihmeen pakkomielle on olettaa, että lapsi on itsestään selvyys jokaisessa puutarhanhoidosta kiinnostuneessa perheessä? Tässä jutussa lapsi oli vielä ängetty mukaan jotenkin ylimääräisenä, oli tarkoitus esitellä kukkakoreja, ei mainostaa kuinka ihanaa elämä lasten kanssa on. Siinä meni kiinnostukseni Viherpihaan. Pitäköön lapsiperheet omat lehtensä ja piilolapsiperhelehtensä.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Säikähdys
Täysin yllättäen kesken kahvillaistumisen torstaina iski mieletön vatsakipu vasemman munasarjan luona.
Päädyin viettämään yöni sairaalassa. Päivystävä lääkäri ei löytänyt mitään hälyttävää ultrassa, mutta kipujen vuoksi he halusivat lääkitä ja tarkkailla minua.
En tietenkään voinut vastustaa kiusausta kysyä lääkäriltä näkyikö ultralla kohdussa mitään liikettä, mutta masennuksekseni hänen mielestään tässä vaiheessa ei vielä voi erottaa ultrassa mitään varmaa.
Sairaalassaolo oli melkoisen hämmentävää. Jo ensimmäinen lääkäri aloitti sanelunsa sanatarkasti näin: ”30-vuotias rouva tulee vastaanotolle kovan vatsakivun vuoksi...” 30-vuotias rouva!! Koko vuorokauden ajan sairaalassa minua rouviteltiin. Jokainen hoitaja ikään katsomatta, jopa yksi potilas. Eivät he kaikki voineet tietää minun olevan naimisissa. Eikä minua ole ennen rouviteltu, vaikka olen ollut jo useamman vuoden naimisissa. Monesti on neititelty, kutsuttu nuoreksi naiseksi tai vain nimellä, erittäin harvoin rouvaksi. Tällä kertaa sitä ei edes kyseenalaistettu. Suoraan vaan rouva joka yhteydessä. Kyllä tuntui vanhalta!
Aamuun mennessä omituinen vatsakipuni oli helpottanut, mahdollisesti runsaasta lääkityksestä johtuen. Istuessani aamulla epätietoisuudessa lääkäriä odottaen, pahinta peläten, naapurisängyn nainen kotiutettiin. Puheista päätellen hän(kin) on raskaana. Ulkomuodoltaan nainen oli erittäin laiha, joten voitte ymmärtää ihmetykseni hänen pukiessaan päälle paksuresoriset äitiyshousut. Resori uloittui hänen melko pitkässä, laihassa vartalossaan kainaloihin saakka. Näky olisi voinut olla huvittava, mutta tässä tilanteessa se oli kuin pilkkaa: tuo laiha nainen on niin varma vatsansa kasvamisesta, että ei ole vain hankkinut vaan jopa käyttää valmiiksi äitiyshousuja. Aivan kuin vatsa voisi kasvaa yhdessä hetkessä tavallisiin housuihin liian suureksi. Samalla minä taistelen toiveiden ja pelkojen keskellä saanko pitää kauan odotetun lapsen sisälläni.
Minut kotiutettiin kipulääkityksen ja epämääräisen selityksen kanssa. Puhuttiin jotakin elimistöni tuottamasta limasta, mikä aiheuttaa turvotusta ja mahdollisesti näitä kipuja. Aamulla vielä tarkistettiin ultralla, ettei mitään vakavampaa ole sattunut. Taidettiin selvitä säikähdyksellä tällä kertaa.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Oivallus
Ihmettelin miehelleni miksi minulla on nykyään koko ajan nälkä. Estolääkityksen aikana ruokahaluni oli mitätön ja söin hyvin pieniä annoksia. Ajattelin sen johtuvan osittain ennen estolääkitystä olleesta pitkästä flunssa-vatsatautiputkesta. Hormonipiikitysten myötä ruokahaluni parani ja nyt olen nälissäni söin kuinka paljon tahansa.
Mieheni sen keksi. Hän alkoi epäillä ruokahalunmuutosteni johtuvan hormonilääkityksestä. Aloimme pohtia miten ennen on ollut.
Vuosia vuosia sitten minulla tarkistettiin sydänlääkitystä kuukausien seurannassa. Sen aikana e-pillerini vaihdettiin vähemmän sydäntä rasittaviksi keltarauhaspillereiksi (minipillerit). Söin keltarauhaspillereitä vajaan vuoden ennen kuin lopetin ja aloimme ”voisiko hankkia lapsia-leikin”. Niistä ei ollut ollut apua endometrioosin kehittymiseen enkä tarvinnut niitä pelkkään ehkäisyyn.
Sen vuoden aikana lihoin lähes nykyisiin mittoihini. Silloin ajattelin, että lihoin, koska mieheni oli alkanut kokata herkkuruokia usein (olimme vasta muuttaneet yhteen). Eihän ne ruuat rasvaisia olleet, mutta jotenkin piti selittää yhtäkkinen lihominen. Nyt ymmärrän mistä se oikeasti johtui: keltarauhashormonista. Sen syömisen aikana lihoin ja syy voi hyvinkin olla, että olin koko ajan nälkäinen ja siksi napostelin usein. Nyt nimenomaan keltarauhaskuurin alettua olen ihan koko ajan nälkäinen. Se on aika tuskaa, kun syötyään normaaliannoksen ruokaa on edelleen nälkä eikä se lähde pois, vaikka söisi samankokoisen toisen annoksen. Siispä olen nyt lakannut yrittämästä täyttyä ja vaan suosiolla kärsin nälkää.
Nyt tämän asian tajuttuani alkaa ärsyttää, etten vuosia sitten osannut tarpeeksi kontrolloida syömisiäni. Olin tottunut laihana ihmisenä syömään kun on nälkä ja sen verran, että täytyn. En voinut huomata, että hormonien takia nälänsäätelyjärjestelmäni onkin jumissa. Siitä olen sitten kärsinyt vuosien lihavuutena, joka ei tunnu lähtevän pois millään kuurilla tai muutoksella.
Yritin googlettaa keltarauhashormonia suomeksi ja englanniksi, mutta en löytänyt siihen liittyvistä tutkimuksista tai sivuvaikutuslistauksista lisääntynyttä ruokahalua. Toisaalta tutkimukset koskivat enimmäkseen syöpää tai Altzheimerin tautia, joten tuskin niissä on ruokahaluun kiinnitettykään huomiota.
On kuitenkin hyvä, että nyt tiedostan asian, niin en toista virheitäni. Aion vahtia kellosta mihin aikaan saan syödä ja edelleen tehdä samankokoisia annoksia kuin ennenkin enkä tippaakaan sen yli. En halua lihoa yhtään ylimääräistä kiloa – luonnollisesti raskauteni lisäksi.
Mieheni sen keksi. Hän alkoi epäillä ruokahalunmuutosteni johtuvan hormonilääkityksestä. Aloimme pohtia miten ennen on ollut.
Vuosia vuosia sitten minulla tarkistettiin sydänlääkitystä kuukausien seurannassa. Sen aikana e-pillerini vaihdettiin vähemmän sydäntä rasittaviksi keltarauhaspillereiksi (minipillerit). Söin keltarauhaspillereitä vajaan vuoden ennen kuin lopetin ja aloimme ”voisiko hankkia lapsia-leikin”. Niistä ei ollut ollut apua endometrioosin kehittymiseen enkä tarvinnut niitä pelkkään ehkäisyyn.
Sen vuoden aikana lihoin lähes nykyisiin mittoihini. Silloin ajattelin, että lihoin, koska mieheni oli alkanut kokata herkkuruokia usein (olimme vasta muuttaneet yhteen). Eihän ne ruuat rasvaisia olleet, mutta jotenkin piti selittää yhtäkkinen lihominen. Nyt ymmärrän mistä se oikeasti johtui: keltarauhashormonista. Sen syömisen aikana lihoin ja syy voi hyvinkin olla, että olin koko ajan nälkäinen ja siksi napostelin usein. Nyt nimenomaan keltarauhaskuurin alettua olen ihan koko ajan nälkäinen. Se on aika tuskaa, kun syötyään normaaliannoksen ruokaa on edelleen nälkä eikä se lähde pois, vaikka söisi samankokoisen toisen annoksen. Siispä olen nyt lakannut yrittämästä täyttyä ja vaan suosiolla kärsin nälkää.
Nyt tämän asian tajuttuani alkaa ärsyttää, etten vuosia sitten osannut tarpeeksi kontrolloida syömisiäni. Olin tottunut laihana ihmisenä syömään kun on nälkä ja sen verran, että täytyn. En voinut huomata, että hormonien takia nälänsäätelyjärjestelmäni onkin jumissa. Siitä olen sitten kärsinyt vuosien lihavuutena, joka ei tunnu lähtevän pois millään kuurilla tai muutoksella.
Yritin googlettaa keltarauhashormonia suomeksi ja englanniksi, mutta en löytänyt siihen liittyvistä tutkimuksista tai sivuvaikutuslistauksista lisääntynyttä ruokahalua. Toisaalta tutkimukset koskivat enimmäkseen syöpää tai Altzheimerin tautia, joten tuskin niissä on ruokahaluun kiinnitettykään huomiota.
On kuitenkin hyvä, että nyt tiedostan asian, niin en toista virheitäni. Aion vahtia kellosta mihin aikaan saan syödä ja edelleen tehdä samankokoisia annoksia kuin ennenkin enkä tippaakaan sen yli. En halua lihoa yhtään ylimääräistä kiloa – luonnollisesti raskauteni lisäksi.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
30v.
Sinne meni 30-vuotispäivä. Sitä on nyt juhlittu jo kahteen otteeseen: perinteisellä synttärilounaalla vanhempien kanssa ja itse synttäripäivänä lempibändini konsertissa mieheni kanssa. Isot juhlat kavereille on vasta tulossa, turvavälimatkan päässä lapsettomuushoidoista.
Nyt kuuluisi sitten tuntua erilaiselta vuosikymmenen vaihduttua. Muistan 20-vuotisjuhlissani tunteneeni kasvaneeni jotenkin aikuisemmaksi, lähinnä kai koska aloin päästä virallisesti sisään Helsingin baareihin. Tämä uusi vuosikymmen ei oikein ole vielä sisäistynyt tajuntaani. Nuorempana aina jo vuoden alusta asti aloin ajatella olevani uuden ikäinen, vaikka synttärini onkin vasta näin maaliskuun lopussa. Nyt ei vaan millään uppoa päähän minkä ikäinen olen. Omissa ajatuksissani olen jo vuosia mieltänyt olevani 27-vuotias, en tiedä miksi. Ajattelisin nyt edes 26, se olisi kauniimpi numero.
Nyt on myöhäistä miettiä mitä piti tehdä ennen kuin täyttää 30 vuotta. Mietiskelin sitä viimeiset kuukaudet enkä keksinyt mitään. Kaikki mitä mietin haluavani tehdä voin tehdä vanhempanakin. Hassua, mutta elämä ei loppunutkaan 30 ikävuoteen.
Lapsen olisin halunnut saada vielä 20 puolella, mutta se ei ollut omassa valinnassani. Urani ei ole loistelias, en tiedä tulenko koskaan työllistymään unelma-alalleni, jota opiskelen, tai tulenko koskaan tienaamaan edes kohtuullisesti. 30-vuotiaana olen rahaton opiskelija, joka ei voi saada lapsia ilman tieteen apua. Ei ihan se, millaiseksi elämäni kuvittelin lapsena.
Toisaalta olen onnellisesti naimisissa, sain unelmahääni ja unelmahäämatkani, olen päässyt kiertämään maailmaa kohtuullisen paljon, löysin unelma-alani ja teen töitä tulevan unelmatyöpaikan varmistumisen eteen ahkerasti. Olen löytänyt paikkani maailmassa henkisesti. Mitä väliä miltä se näyttää ulkopuolelle ja tilastoissa.
Nyt kuuluisi sitten tuntua erilaiselta vuosikymmenen vaihduttua. Muistan 20-vuotisjuhlissani tunteneeni kasvaneeni jotenkin aikuisemmaksi, lähinnä kai koska aloin päästä virallisesti sisään Helsingin baareihin. Tämä uusi vuosikymmen ei oikein ole vielä sisäistynyt tajuntaani. Nuorempana aina jo vuoden alusta asti aloin ajatella olevani uuden ikäinen, vaikka synttärini onkin vasta näin maaliskuun lopussa. Nyt ei vaan millään uppoa päähän minkä ikäinen olen. Omissa ajatuksissani olen jo vuosia mieltänyt olevani 27-vuotias, en tiedä miksi. Ajattelisin nyt edes 26, se olisi kauniimpi numero.
Nyt on myöhäistä miettiä mitä piti tehdä ennen kuin täyttää 30 vuotta. Mietiskelin sitä viimeiset kuukaudet enkä keksinyt mitään. Kaikki mitä mietin haluavani tehdä voin tehdä vanhempanakin. Hassua, mutta elämä ei loppunutkaan 30 ikävuoteen.
Lapsen olisin halunnut saada vielä 20 puolella, mutta se ei ollut omassa valinnassani. Urani ei ole loistelias, en tiedä tulenko koskaan työllistymään unelma-alalleni, jota opiskelen, tai tulenko koskaan tienaamaan edes kohtuullisesti. 30-vuotiaana olen rahaton opiskelija, joka ei voi saada lapsia ilman tieteen apua. Ei ihan se, millaiseksi elämäni kuvittelin lapsena.
Toisaalta olen onnellisesti naimisissa, sain unelmahääni ja unelmahäämatkani, olen päässyt kiertämään maailmaa kohtuullisen paljon, löysin unelma-alani ja teen töitä tulevan unelmatyöpaikan varmistumisen eteen ahkerasti. Olen löytänyt paikkani maailmassa henkisesti. Mitä väliä miltä se näyttää ulkopuolelle ja tilastoissa.
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Ja se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja...
Se olisi sitten taas odottelun vuoro. Vielä reilu viikko raskaustestiin. Miten ajan saa kulumaan?
Ongelmahan ei toki ole ylimääräinen aika, jonka voin hyvin käyttää viime viikolla rästiin jääneiden kiireellisten töiden tekemiseen, tai univelan poisnukkumiseen. Vaan se, että aivot eivät suostu univajeessaan mahduttamaan itseensä kovin montaa ajatusta kerrallaan ja päällimmäisenä roikkuu koko ajan ajatus raskaudesta.
Pelkään tekeväni jotakin, mikä aiheuttaisi alkiolle vauriota. Joudun väkisin välillä kantamaan painavahkoja tavaroita, mutta yritän pitää nostelut minimissä. Tarkkailen syömisiäni. Tarkkailen kaikkea ruumiissani tapahtuvaa jatkuvasti. Ja olen huolestunut.
Vatsakivut eivät ole vieläkään kadonneet. Varsinkin vasemmalla munasarjojen kohdalla kipu on pysyvä olotila. Välillä se viiltää erittäin epämukavasti ja pistää minut irvistämään. Ihoa munasarjojen kohdalta kuumottaa usein. Kuuluuko tämä asiaan, onko se leikkauskipua, joka ei vaikuta sikiöön, vai onko jokin vialla? Ainoa reittini selvittää asia on soittaa IVF-hoitajalle puhelinaikana, mutta se vaatii puolen tunnin vapaan ajan keskellä päivää pommittaa hoitajaa ruuhkaisella puhelinajalla paikassa, jossa kukaan ei voi ohimennen kuulla puhelua. Jos kivut menisivät ohi huomenna?
Rintojani on aristanut päiväkausia. Johtuuko se keltarauhashormonihoidosta, lähestyvistä kuukautisista (?), vai kenties koska rinnat valmistautuvat tuottamaan maitoa? Vai ovatko ne herkät vain, koska toivon raskautta niin paljon?
Olen käyttänyt Lugesteronia nyt kohta viikon. Eivät sitten hankalampaa lääkettä voineet keksiä. Kolme pientä palloa pitää työntää itseensä kahdesti päivässä. Tuloksena järjetöntä sotkua ja raapimishaavoja pitkistä kynsistäni. Kokeilin avuksi tamponin asetinta, mutta pallot ovat liian pieniä siihen. Onneksi on keksitty kohtuullisen hyviä biohajoavia siteitä; ei tule suuresta kulutuksesta niin huono omatunto luonnon puolesta.
Ongelmahan ei toki ole ylimääräinen aika, jonka voin hyvin käyttää viime viikolla rästiin jääneiden kiireellisten töiden tekemiseen, tai univelan poisnukkumiseen. Vaan se, että aivot eivät suostu univajeessaan mahduttamaan itseensä kovin montaa ajatusta kerrallaan ja päällimmäisenä roikkuu koko ajan ajatus raskaudesta.
Pelkään tekeväni jotakin, mikä aiheuttaisi alkiolle vauriota. Joudun väkisin välillä kantamaan painavahkoja tavaroita, mutta yritän pitää nostelut minimissä. Tarkkailen syömisiäni. Tarkkailen kaikkea ruumiissani tapahtuvaa jatkuvasti. Ja olen huolestunut.
Vatsakivut eivät ole vieläkään kadonneet. Varsinkin vasemmalla munasarjojen kohdalla kipu on pysyvä olotila. Välillä se viiltää erittäin epämukavasti ja pistää minut irvistämään. Ihoa munasarjojen kohdalta kuumottaa usein. Kuuluuko tämä asiaan, onko se leikkauskipua, joka ei vaikuta sikiöön, vai onko jokin vialla? Ainoa reittini selvittää asia on soittaa IVF-hoitajalle puhelinaikana, mutta se vaatii puolen tunnin vapaan ajan keskellä päivää pommittaa hoitajaa ruuhkaisella puhelinajalla paikassa, jossa kukaan ei voi ohimennen kuulla puhelua. Jos kivut menisivät ohi huomenna?
Rintojani on aristanut päiväkausia. Johtuuko se keltarauhashormonihoidosta, lähestyvistä kuukautisista (?), vai kenties koska rinnat valmistautuvat tuottamaan maitoa? Vai ovatko ne herkät vain, koska toivon raskautta niin paljon?
Olen käyttänyt Lugesteronia nyt kohta viikon. Eivät sitten hankalampaa lääkettä voineet keksiä. Kolme pientä palloa pitää työntää itseensä kahdesti päivässä. Tuloksena järjetöntä sotkua ja raapimishaavoja pitkistä kynsistäni. Kokeilin avuksi tamponin asetinta, mutta pallot ovat liian pieniä siihen. Onneksi on keksitty kohtuullisen hyviä biohajoavia siteitä; ei tule suuresta kulutuksesta niin huono omatunto luonnon puolesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)