tiistai 20. maaliskuuta 2012

Pallomaha sählää

Ei nyt mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan eilinen. Pregnyl piti pistää klo 22.30, ja aloin vasta noin klo 20 illalla miettiä miten se pistos tehtiinkään. Jotenkin kuvittelin saaneeni hoitajalta kirjalliset ohjeet asiasta, mutta en ollutkaan saanut. Vuoden takaiset ohjeet oli kadoksissa, vaikka molemmat etsittiin niitä. Hermoilin myös muistanko oikein puhelimessa saamani ohjeet kellonajasta ja pistoksen annosmäärästä. Pakkohan ne oli olla oikein kirjoitettuna lapulle, mutta itsekirjoitetussa on aina mahdollisuus epäillä virhettä.

Googlettelin epätoivoisena Pregnyl-ohjeita ja löysin vain yhden muutaman vuoden takaisen blogin, jossa asiaa oli sivuttu yhdellä lauseella. Tässä siis itselleni muistiin vastaisuuden varalta mitä me teimme eilen: isolla neulalla neste ruiskuun ja sen ruiskutus jauheeseen. Jauhetta voi sekoittaa neulalla. Samalla isolla neulalla sekoitettu aine takaisin ruiskuun ja neulan vaihto pienempään pistosta varten. Pistos navan alle vatsaan kuten kaikki muutkin mömmöt. Meniköhän oikein?

Hermostutti ihan valtavasti. Ohjeiden puutteessa myös ampullien avaamistekniikka oli taiteilua. Emme kumpikaan muistaneet miten tulisi toimia oikeaoppisesti. Jauheputelia avatessa sen pää murtui ja jauheeseen tippui pieniä lasinsiruja. Kyttäsin suurennuslasilla ettei vaan siruja imeydy ruiskuun, vaikka mieheni vakuutti etteivät ne mahdu neulasta läpi. En vakuuttunut täysin etteikö pari pienempää sirua olisi kadonnut putelista viimeisessä vaiheessa ja se hermostuttaa minua vieläkin. Ehkä sisälläni on nyt pari mikroskooppista lasinsirua ja ne aiheuttavat jotain repeämiä tai muuta sisäistä verenvuotoa liikkuessaan vapaasti mahassa? En kyllä tuntenut mitään erityistä pistosvaiheessa.

Ruiskun pohjalle oli jäänyt myös yksi pienenpieni ilmakupla. Mieheni väitti, ettei kupla ja mahdolliset lasinsirut pääsisi minuun asti, koska ruiskun suojamekanismi estää lääkeaineenkin pääsyn kokonaan ihon alle. Nestettä siis jäi ruiskun päähän, mistä sain aiheen jännittää onko sisälläni tarpeeksi lääkettä.

Tämä välipäivä on ihan hirveä kestettäväksi. En voi enää tehdä mitään, on vain odotettava. Jos kuvittelin leikkauksen jälkeen, että maha oli turvoksissa, en selvästikään muistanut millainen se on tähän aikaan hoidoista. Vatsaa nipistelee ja kuumottaa ikävästi. Kuvittelen koko ajan tuntevani munasolujen irtoamisen liian aikaisin. Kuvittelen itselleni vuotoa enkä uskalla olla missään sellaisessa asennossa, jossa mahaan tulisi vähänkään painetta ulkopuolelta. Miten voin olla näin hermoheikko? Mikään järjen sana ei tunnu ylettävän tajuntaani.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta tuo Pregnyl sähläys! Nyt tsemppiä ylihuomiselle. Voi miten jännää! tullut niin monta huonoa tulosta IVF:stä viime aikoina blogistaniassa, että nyt on kyllä jo yhden positiivisen tuloksen vuoro (tilastollisestikin)!
    Positiivista energiaa ja halauksia!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tuulari!
    Meidän sählä ei sentään vedä vertoja teidän apteekkireissulle, enemmänkin se kuvastaa vain mun hermostuneisuustilaani. :) Sählä mikä sählä.

    VastaaPoista