perjantai 23. joulukuuta 2011

Sekoileva pää

Tämä menee jo niin hulluksi, etten voi kuin nauraa itselleni. Tänä aamuna itkin katsoessani Ylen Elävästä arkistosta talviautoilun niksejä 1960-luvulta. Oikeasti, lyhyt opetusvideomainen pätkä oli minusta äärettömän surullinen kun se muistutteli talvikelin vaaroista ja ohitustilanteissa ajettiin ihan liian lähellä edessä ajavia, jotta se olisi turvallista. Odotin koko ajan milloin joku kuolee tai vammautuu videossa.

Haloo pää, täällä järki huutelee. Huomenna pitää skarpata etten pillitä lasten nähden ettei tarvitsisi keksiä mitään selityksiä. Varsinkin kun valehtelu ei ole vaihtoehto, vaan pitää joko kertoa totuus niin, että lapsikin ymmärtää mistä on kyse, tai vältellä ja väistellä.

Näen mielessäni vähän liiankin elävästi vaihtoehtoiset lasten reagoinnit, jos yritän selittää heille hoidoista. Tuskin lapsista kukaan vielä edes tietää miten vauvoja tehdään, saati että koeputkivauvoja on olemassa. Toisaalta näillä kuvitelmilla kertomisesta saa hupia tähän päivään, kun hekottelen yksikseni aina vaan kahjommiksi käyville mielikuvilleni. Mielikuvitus ei tänään tunne rajoja.

Viime yönä näin unta, että söin piparitaikinaa. Se ei maistunut miltään ja söin lisää ja lisää löytääkseni edes hippusen makua siitä. Olin hirveän pettynyt ja surullinen, kun vaivalla tekemäni taikina ei maistunutkaan mausteiselta. Joten lisäsin unessa taikinaan pippuria, jotta se maistuisi oikealta. Sen jälkeen se poltteli suuta ja maistui pohjaanpalaneelta maidolta. Outo mielikuva.

Heräsin aamuyöllä valtavaan ylävatsakipuun. Aivan kuin olisin oikeasti ahminut sen suuren määrän piparitaikinaa eikä maha kestänyt sitä. Jonkin aikaa mietin oliko se syöminen unta vai ei. En ole koskaan kärsinyt sellaisesta vatsakivusta kuin viime yönä. Paljon erilaisia kipuja on ollut, muttei sellaista poltetta koskaan. Yritin käydä vessassa, kävellä ja hieroa mahaa muttei mikään auttanut. Olin hirvittävän väsynyt, joten nukahdin istualleni, kun siinä vatsan asento oli helpoin.

Aamulla mietin oireitani, pelkäsin onko tulossa vatsatauti kun niin oksetti. Pään selvittyä unisuudesta tajusin käyttäväni oireistani tasan sellaisia sanoja kuin olen kuullut Samarin- ja Rennie-mainoksista. Minulla oli elämäni ensimmäinen kunnollinen närästys viime yönä. Jännittävä uusi kokemus. Toivottavasti ei toistu enää koskaan.

Vaaraton diagnoosini vatsakivulle helpotti pelkoani, että emme voisikaan mennä sukulaisten keskelle joulua juhlimaan. Närästys ei tartu. En voi lakata hymyilemästä. Nyt vain se äidin joululahja valmiiksi ja pakettiin. Eikä muuta kuin odottelemaan huomista aamua ja matkaa vanhempieni luokse.

RAUHALLISTA JOULUNAIKAA KAIKILLE!

1 kommentti:

  1. Oijoi, taisi olla piparkakkutaikinanärästys!

    Rauhallista ja ihanaa joulun aikaa teille, nauttikaa yhteisestä ajasta! :)

    VastaaPoista