Hätäilin vähän tänään kirjoittaessani edellistä tekstiä. Asia ahdisti niin paljon, että rikoin sääntöäni olla kirjoittamatta tänne parisuhteen asioista. Mieheni tultua töistä saimme puhuttua asiat kuntoon eikä hän aio enää polttaa tupakkaa, ainakaan ennen kuin hoidot on saatu lopullisesti pois elämästämme.
Huomasin tässä illan mittaan myös, että ne hiton itkut on alkaneet. Ihan liian pian piikityksen jälkeen! Koska reagoin koko illan melkoisen tunteellisesti tv-ohjelmille, oletan päiväisen kirjoituksenikin olleen ylireagointia - asia oli oikea, reaktio liian voimakas.
Tulossa on melkoisen pelottava sukujoulu. Osaankohan olla itkemättä kaikelle mahdolliselle joulun pyhät vai joutuuko sitä selittämään kahdelle suvulle mikä on vialla..? Juuri kun iloitsin kunnon sukujoulusta pitkästä aikaa. Ajoituksen mestari taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti