tiistai 9. maaliskuuta 2010

Työhaastattelu

Sitä on nyt koko viikonloppu pyöritelty mielessä ja nähty painajaisia. Työhaastattelu, pitkästä aikaa. Tosin vain kesätyöhön tällä kertaa. En ole sitten vuoden 2004 käynyt työhaastattelussa – mitä siellä pitää muistaa sanoa ja mitä ei saa möläyttää? Näin unta, että kesken työhaastattelun alkoi soida musiikki ja minä aloin tanssia ja riisuutua huomaamatta kolmen haastattelijan ilmeitä. Minua haastatteli kaksi naista ja yksi mies ja koko haastattelu käytiin saksaksi. Jostain syystä osasin unessa saksaa juuri tarpeeksi välttävästi keskusteluun, mutta riisumiskohtausta en ymmärrä. Onneksi heräsin siihen kohtaan.

Jo päiviä aiemmin valitsin vaatteita haastattelua varten. Tänä aamuna huolellavalitusta neuletakistani putosi nappi! Ja koska takkia kuuluu pitää kiinni niillä napeilla, etsin tuskaisesti nappia sängystä ja lattioilta; heittelin matot sivuun ja mylläsin peitot ja tyynyt. Ei löytynyt. Onneksi varanappi oli kiinni pesulapussa ja muistin sen juostuani asuntoa läpi vain kolmeen kertaan.
Luonnollisesti hiuslakka loppui kesken juuri tänään enkä viimeksi kaupassa muistanut ostaa uutta. Ja koska haastattelun aika läheni kovaa vauhtia, en ehtinyt kauppaan ja takaisin hiuksia laittamaan. Ei auttanut kuin soveltaa jotakin epämääräistä. Koska kävin viime viikolla kampaajalla ja sain uuden hiustyylin huonot soveltajanlahjani joutuivat todella koetukselle – ei mitään ennakkokäsitystä miten tätä uutta tyyliä voi soveltaa ilman hiuslakkaa näyttämättä variksenpelätiltä. Olipahan käsillä tekemistä haastattelutilanteessa kun sai koko ajan töniä hiuksia pois silmiltä.
Matkalla haastatteluun pureskelin huuleni rikki ja verta valui rintakehällekin. Yritin jynssätä sitä liikennevaloissa pois mutta iholle taisi silti jäädä omituinen punainen läntti. Onni onnettomuudessa, ettei tahra tullut paitaan. Ehkä haastattelija ei huomannut myöskään hyytynyttä, punaista kasaa huulessani? Miksi en voisi purkaa hermostumistani kynsien jyrsimiseen huulen sijaan, kädet kun ei ole koko ajan esillä?

Itse haastattelu ei mennyt yhtään sen paremmin. Normaalisti olen hyvin hiljainen ja rauhallinen ihminen mutta hermostuksissani lörpöttelin kaikki maailman asiat ja puhuin haastattelijan päällekin! Kuka idiootti puhuu haastattelijan päälle jostain kumminkaiman ongelmista kesken työhaastattelun?! Vielä niin unelmatyö... Taitaa tulla hiljainen kesä, pelkkää kymmenien opintopisteiden suoritusta kesätenteissä, jotta saisi kesäopintotuet.

Niin se positiivinen puoli? No, oli kaunis kevätpäivä ajella työhaastatteluun, aurinko lämmittää oikein mukavasti...

1 kommentti:

  1. Sain työpaikan kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Neljä kuukautta ahkeraa työntekoa tiedossa alkaen toukokuusta. :)

    VastaaPoista