Lapsenteko

Olen ajatellut lapsen saamista jo noin 20 vuotta. Kuulostaapa hurjalta. Joskus suunnilleen 8–vuotiaana luin lehdestä maailman nuorimmasta äidistä, joska oli minua vuoden-pari vanhempi. En tiennyt miten lapsia tehdään mutta tiesin, että ne kasvavat äidin mahassa. Suihkussa tuijottelin mahaani ja mietin miltä tuntuisi, jos siellä olisi elävä olento sisällä. Mietin sitä edelleen tänä päivänä.
Mieheni kypsyi ajatukselle isyydestä reilu vuosi sitten. Mitä sitten vaikka opinnot on kesken ja tulevaisuus epävarma? On sitä huonompiinkin oloihin terveitä lapsia saatu. Itsestä tuntuu, että alan olla jo vanha ensisynnyttäjä ja kolmenkympin lähestyessä sitä väkisin miettii, mitä on ehtinyt saavuttaa ja mitä ei. Mutta ei se lapsen saaminen ole yhtään lähempänä tänään kuin se oli vuosi sitten.

Aloin pitää lapsentekopäiväkirjaa jokin aika sitten helpottaakseni sisäistä kuohuntaa. Tässä ajatuksiani viime kuukautisten aikaan:
"Kuukautisten viimeinen mahdollinen alkamispäivä eikä mitään esioireita. Siispä raskaustesti aamulla. Negatiivinen jälleen. Vuoto ja vuosisadan kivut alkoi iltapäivällä. Kun ne lisää tuskallisen kivuliaaseen flunssaan, olin varma, että kuolen vessaan. Jokainen negatiivinen raskaustesti vie palan sietokykyä mukanaan. Miksi kaikki muut maailmassa vaan keksii, että hei hankitaan lapsi ja tadaa se on siinä paitsi me?! Ja miksi sitä pitää hehkuttaa toisten naamalle jatkuvasti, joka puolelta ja ilman taukoa?"
Facebookissa Minna pohti statuksessaan mahassaan kasvavan vauvansa ajatuksia, Heli kertoi miten hienosti sujui vauvan ensimmäinen bussimatka. Kirjakaupan mainosta selatessa ensimmäisenä aukeaa aukeama odotukseen ja vauvan ensimmäiseen vuoteen liittyviä kirjoja, toisessa kirjakaupassa taas kassan takana koko seinämä julistaa synnytyksen iloisista hetkistä. Telkkarin uutisten meteorologikin on raskaana.

Gynekologi selvitti, ettei minussa ole vikaa. Voisin tulla raskaaksi. Se piristi. Toisaalta gynekologi kertoi myös, että noin 85% raskautta yrittävistä tulee raskaaksi ensimmäisen vuoden aikana. Me olemme yrittäneet nyt vähän reilun vuoden eikä mitään tapahdu. Miksi emme voi kuulua niihin 85% pariskunnista? Seuraavaksi vuorossa on spermantutkinta.