Koin mielenkiintoisen hetken asuntoa etsiessämme. Olemme kierrelleet asuntonäyttöjä nyt jo pidemmän aikaa. Löysimme jokin aika sitten pari asuntoa, jotka halusimme nähdä uudestaan ja yhtä niistä harkitsemme nyt ostaa. Lähes jokainen asunnonvälittäjä mainostaa meille asuntojen lapsiystävällisyyttä, päiväkotien ja koulujen läheisyyttä ja niin edelleen. Pariskuntahan ei voi ostaa kolmiota ilman asukasta siihen ylimääräiseen makuuhuoneeseen.
Erityisesti leikkauksen jälkeen olen ulkomuodoltani hiukan näyttänyt raskaanolevalta, koska vyötäröni on melko kapea, mutta alavatsa turvoksissa eteen päin. Pari viikkoa sitten asunnonnäytössä välittäjä sanoi jotenkin niin, että ”kun teillä on kohta tarvetta sille toiselle makuuhuoneelle”. Me kieltelimme molemmat. Välittäjä meni hämilleen, kuten aina käy, ja minä tunsin syyllisyyttä hänen hämilläänolosta, kuten aina käy. 10 vuoden kokemus samanlaisista tilanteista, enkä vieläkään ole oppinut miten niistä pääsee asiallisesti yli.
Se mielenkiintoinen hetki tapahtui kun kävimme katsomassa samaa asuntoa uudemman kerran. Juttelimme asunnosta ja sen ympäristöstä välittäjän kanssa. Välittäjä sanoi, ettei ole nähnyt pihapiirissä lainkaan lapsia. Oikein painotti, että tämä ei ole lapsiperheiden taloyhtiö, vaan tässä asuu vähän varttuneempaa väkeä ja joitakin nuorempia yksinasuvia. Pihalla on toki lapsille keinuja ja hiekkalaatikko enkä usko taloyhtiön tai naapureiden olevan lapsivihamielisiä, harva on. Ennemminkin välittäjän puheesta tuli mieleen, että hän tietää mitä käymme läpi. Että hän otti opikseen edellisen näyttökerran virheestään ja ymmärsi tunteemme. Tässä asunnossa voisimme asua ilman naapurinlasten jatkuvaa muistuttamista siitä, mistä olemme jääneet paitsi. Arvostukseni välittäjän ammattitaitoa kohtaan nousi potenssiin miljoona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti