perjantai 20. huhtikuuta 2012

Lapsettomuudesta lehdessä

Sattui silmääni otsikko IT-lehden kannessa hedelmöityshoidoista ja päädyin lukemaan koko lehden. Kyseinen lehti on Invalidiliiton lehti, ja juttu löytyy numerosta 4/2012. Jostain syystä lehden nettisivuille ei ole uusi numero tätä kirjoittaessani vielä päivittynyt, käykää siis vaikkapa kirjastossa vilkaisemassa.

Itselleni lehtijuttu toi uuden näkökulman hedelmöityshoitoihin ja lohtua omaan tilanteeseen. Olen ollut niin alamaissa ja yrittänyt sopeutua lapsettomuuteen mielessäni, mutta jutun luettuani tajusin, että meillä on vielä monta yritystä edessä eikä tilanne ole ollenkaan niin synkkä kuin kuvittelen. Toki olenhan minä jo vanha ja mies vielä vanhempi ja neljän lapsen saamisesta on todennäköisesti luovuttava, mutta ei se tarkoita etteikö olisi mahdollista saada se yksi tai kaksi lasta. Ainakin 10 vuotta vielä mahdollista saada se lapsi! Luovuin jo aikaa sitten haaveestani olla nuori äiti, kai vanhakin jaksaa lapsen perässä juosta. Pariskunnan asenne hoitoihin toi vihdoin järjen äänen omaan synkkyyteeni.

Lehtijutussa siis liikuntavammainen pariskunta kertoo hankaluuksistaan saada lapsi. 38-vuotiaalla naisella on CP-vamma ja vähän nuorempi mies on vammautunut onnettomuudessa, en muista tarkemmin miten. Lehtijuttu ei ole enää saatavillani, joten kirjoitan ulkomuistista näitä yksityiskohtia. Suhtautukaa varauksella tarkkoihin yksityiskohtiin ja minulle vieraan termistön käyttöön. Joka tapauksessa TYKSin mielestä pariskunta ei voi taata lapselle hyvää lapsuutta vammojensa takia, joten he taistelevat ja päätyvät TYKSin maksusitoutumuksella yksityiselle klinikalle. Hoidoissa ongelmaksi muodostuu heikko siittiöiden tuotanto eikä munasolujakaan ole liiaksi saakka.

Pariskunta kuvataan lehtijutussa hyvin positiivisena ja usko tulevaisuuteen välittyy vahvana. Minäkin haluan olla noin vahva! Lapsettomuuden lisäksi pariskunta saa taistella ennakkoluuloja vastaan, kun heidän ei uskota olevan hyviä ja turvallisia vanhempia, koska jalat ei toimi. Lukiessa päällimäinen ajatus oli, että enhän minä voi luovuttaa, kun edessä on vielä 4 munasolua pakkasessa, yksi hoitokerta julkisella ja kolme Kelan maksamina yksityisellä. Ja se 10 vuotta. Tilanteeni on moninkertaisesti parempi kuin tuon positiivisen pariskunnan eivätkä hekään ole luovuttamassa.

Kiitos tuosta lehtijutusta ja paljon positiivisia ajatuksia kyseiselle pariskunnalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti