...kirjoittanut kiukkuisia viestejä pankille, joka ei osaa laskuttaa Visa-laskua oikein, raivonnut puhelimessa lehtimyyjälle, joka soitti kolmesti 10 minuutin sisään, mielessäni suuttunut miehelleni, joka on alkanut taas tupakoida ja nyt koko koti haisee tupakalta enkä pääse hajusta eroon millään siivoamisella – eikä mies edes ole itse kaupungissa! Olen kaatanut syliini kylmää vettä niin paljon, että oli pakko vaihtaa litimärkä hame kuivaan, roiskaissut käsivarrelle kiehuvaa vettä niin, että siitä jäi palovamma, tiputtanut teepannun lattialle sillä seurauksella, että mattoon tuli teetahra ja paljaille jaloilleni roiskui teetä ja siitä palovamma molempiin sisäreisiin – jotka nyt hankaavat toisiaan vasten melkoisen kivuliaasti.
Pitäisi lähteä luennoille puolen tunnin sisään. Kiinnostus nolla. Seuraava tekoni on ennemminkin purkaa tätä raivoa siivoamiseen, vien ulos kaiken mikä haisee tupakalta ja pilaa kotona olemiseni. Loput desinfioin ja haen mahdollisimman haisevan tuoksukynttilän lähelleni. En voi sietää tupakanhajua, en ole koskaan sietänyt, enkä hyväksy, että en saa omassa kodissani olla rauhassa.
Mieleni tekisi mennä lapsettomuuspolille hakkaamaan sitä ilkeintä naamankuvaa polin palauteautomaatista. Kun en voi muutakaan tälle surkealle kohtelulle, joka meitä jälleen kohtasi polilta. Johan sitä hyvää toimintaa kestikin kolmisen kuukautta yhteensä puolentoista vuoden hoitojaksosta.
Helvetti saatana vittu perkele voi olla paska elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti