tiistai 27. huhtikuuta 2010

Yksityisyyttä vai yksinäisyyttä?

Istuin eilen koko päivän seminaarissa ja kuuntelin takanani istuvien kahden opiskelijan juttelua. Toinen oli raskaana, laskettu aika joskus elokuussa. Toinen kyseli: ”Tekeekö se jo sellasia juttuja ku potkii?” ”Se on niin yök, ku välil näkyy joku kantapää”. Siinä yritti tämä raskaanaoleva selittää kuinka mukavaa on kun on vauva mahassa vaikka se liikkuu ja se sattuu toisinaan. Liudan kirosanoja ja ällösanoja jälkeen toinen tuli tulokseen, että ei itse ole haluamassa raskaaksi lähitulevaisuudessa.

Ruuan jälkeen he jo keskustelivat kuinka pelottavaa on saada lapsia ja miten pienen lapsen kanssa pärjää. Raskaanaoleva tuntui olevan vähän kauhuissaan, toinen taas lohdutteli ja ylisti lapset maasta taivaaseen, kuinka hän niin kovin pitää lapsista vaikka niissä onkin työtä.

Otapa tuosta sitten tolkkua. Toinen on raskaana mutta pelkää lapsensaamista, toinen ei halua raskaaksi mutta haluaa lapsia. Ymmärsin keskustelusta, että nämä kaksi tuntevat toisensa, koska opiskelevat samaa alaa mutta eivät muuten ole erityisemmin tekemisissä toistensa kanssa. Minä en ikinä kehtaisi mennä puhumaan puolitutulle opiskelijakaverilleni samalla tavalla asioitani ja vielä julkisessa paikassa, jossa varmasti kymmenkunta ihmistä kuuli keskustelut halusivat tai eivät. Mikä saa ihmiset olemaan niin vapautuneita seurassa kuin seurassa? Missä menee yksityisyyden rajat?

Minä en pysty kertomaan lapsihaaveistani kuin parille hyvin läheiselle ystävälle – en keskustele niistä kaveripiirissä, en sukulaisten kesken enkä varsinkaan julkisella paikalla puolituttujen kanssa. Joissakin porukoissa minua pidetään vetäytyvänä, kun en halua mainostaa syvimpiä tuntojani jokaiselle vastaantulijalle. Arvostelu tuntuu useimmiten täysin epäreilulta ja kohtuuttomalta, toisaalta se saa minut vetäytymään vielä kauemmas.
Avoimet ihmiset on hirveän pelottavia. Jos pystyy kertomaan avoimesti ikävistäkin asioistaan, tulee väkisin miettineeksi kuinka pahoja asioita sieltä komerosta löytyykään, joita ei kerrota muille. Koska kyllähän kaikilla jotain salattavaa on maailmalta, toisilla pahempia asioita kuin toisilla. Ei kukaan voi haluta, että kaikki hänen tapaamansa ihmiset tietävät aivan kaiken hänestä. Eihän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti