torstai 15. huhtikuuta 2010

Se aika kuukaudesta

On taas se aika kuukaudesta. Tällä kertaa tiesin jo pari päivää sitten kuukautisten alkavan, koska sain kaikki tutut ennakko-oireet. Rintoja aristi, kaikki itketti ja olin hirveän kiukkuinen ihmisille ympärillä. En uskaltanut kirjoittaa tännekään, kun mieleeni tulvi vain pelkkää kiukkuista valitusta. Tänä aamuna sitten alkoi vuoto. Vielä ei kyllä vatsa ole erityisen turvoksissa ja kipeä, toivottavasti se iskee tänään eikä huomenna, kun on isot juhlat ja pitäisi mahtua juhlamekkoon.

Jälleen yksi kuukausi hukkaan. Ei lasta. Ehkä meitä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi. Tänään en jaksa olla kiukkuinen asiasta, alan kääntyä masennuksen puoleen. En tiedä miten saisin tämän odotustilan loppumaan ja elämän ”käyntiin” taas kunnolla. Lapsen odottaminen kun siitä ei ole mitään tietoa on hirveän raskasta. Jos olisi raskaana, voisi suunnitella tulevaa syntymää, ostella tavaroita ja varautua tulevaan. Nyt vain olen ja odotan pystymättä toimimaan.

Raskaana oleva ystäväni on käynyt taas Facebookissa päivittelemässä mahaansa ja kirjoitteli jopa Mesessä onnestaan ja pyyteli tapaamaan häntä. En pysty. En vain pysty kaikkien näiden pettymysten jälkeen nähdä onnensa kukkuloilla olevaa ystävää ja ottamaan osaa hänen iloonsa. Uskon pystyväni siihen sitten, kun lapsi on syntynyt; vauvat on aina iloinen näky, pyöristyvä vatsa ei. Ravintolassa, jossa käyn lähes päivittäin syömässä on kassantäti raskaana. On tarpeeksi raskasta nähdä hänen ilohehkunsa joka päivä. Siihen ei sentään tarvitse liittyä ja esittää iloista. Olen kiinnittänyt huomiota, miten tämä tuntematon ihminen, jota näen usein, on muuttunut iloisemmaksi ja hehkuvammaksi päivä päivältä mahan kasvaessa. Ja olen hyvin kateellinen hänelle vaikka yritän etten olisi.
Maanantaina spermantestausta. Saa nähdä miten käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti