Näin yksi yö painajaista psykopaatista pikkutytöstä. Unessa meillä oli kolme lasta, noin 5- ja 3-vuotiaat tytöt ja vastasyntynyt poika. Vanhin tyttö oli omituinen, tappoi eläimiä ja lopulta yritti tukehduttaa pikkusiskonsa tyynyllä. Jostain syystä tiesin alakerrassa ollessani, että yläkerrassa ei ole kaikki hyvin ja ryntäsin paikalle sopivasti nähdäkseni tappoyrityksen. Unessa käskin vanhinta tyttöä hakemaan puhelimeni alakerrasta samalla kun itse tutkin vieläkö valkoisen, satutetun tytönpulssi tuntui. Uni jäi siihen, en tiedä hakiko tyttö puhelimen ja oliko hän järkyttynyt tai pahoillaan teostaan enkä tiedä selvisikö pikkuinen elossa yrityksestä.
Valveilla olen yrittänyt miettiä erilaisia loppuja unelleni mutta lähinnä olen jäänyt pohtimaan voisiko periaatteessa ”normaalista” perheestä, jossa opetetaan kaiken elävän kunnioitusta syntyä tuollaisia, mieleltään sairaita lapsia. Mieheni mielestä voi, hänestä lapsi voi olla psyykkisesti sairas ilman ulkopuolista vaikutusta. Minusta taas varhaislapsuuden kokemuksilla on suuri merkitys ja vaikka olisi jokin piilevä aivovika, joka voisi aiheuttaa jonkun psyykkisen sairauden, se ei tulisi esiin, koska sillä ei olisi syytä/tilaa puhjeta turvallisessa ympäristössä. En tiedä mikä lienee asiantuntijoiden tuorein mielipide aiheeseen. Sainpahan uuden pelon. Tähän asti olen pelännyt mahdollisia fyysisiä sairauksia tulevilla lapsillani ja pohdiskellut kehitysvammaisen lapsen hoitokuvioita. Tämä tuntuu paljon kamalammalta; psyykkisesti sairas lapsi, joka ei pysty koskaan erottamaan oikean ja väärän eroa ja nauttii tappamisesta? Onko sellainen mahdollista oikeasti? Mitä sille voi tehdä? Pakko kai lukea jotakin alan teoksia, että saan vähän mielenrauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti