Olen pudottanut kaksi kiloa siitä huolimatta, että yli viikon ajan on vaivannut jäätelönhimo ja sitä on tullut ahmittua enemmän kuin koko viime vuonna. Todennäköisesti olisin laihtunut enemmän, jos olisin syönyt kiltisti rasvatonta ruokaa kohtuudella mutta ainakaan en ole lihonut lähtöpainostani. Lohtu se on sekin.
Kaikessa kiireessäni laihdutus on jäänyt taka-alalle enkä ole kirjannut syömisiäni ylös pitkään aikaan. Hetkellisesti mielessä on käynyt, että mitä jos vain hyväksyisi itsensä tällaisena kuin on yrittämättä sen enempää hankaloittaa elämää laihduttamalla. Kunnes tulee vilkaistua peiliin alastomana tai nähtyä jokin vanha vaate kaapissa, johon ei enää mahdu. Yhtäkkiä onkin taas halu päästä kiloista eroon.
En tiedä miten jaksaisin koko ajan vahtia syömisiäni ja liikkua tarpeeksi. Kaipaan vertaistukea mutta en tiedä mistä sitä saisin. Joskus vuosia sitten laihdutin muutaman kilon Painonvartijoissa, sen kokemuksen perusteella en mene sinne enää takaisin. Eikä opiskelijabudjetista riitä rahaakaan mihinkään maksullisiin ryhmiin. Suurin osa tuntemistani ihmisistä on laihoja tai sen verran puolituttuja, ettei riitä rohkeus käydä kysymässä, ovatko he ehkä harkinneet laihduttamista. Olen yrittänyt saada yhtä ylilaihaa ystävääni mukaani lenkkeilemään mutta innostus ei ole ollut suurensuurta. Mieheni lähtee kyllä lenkille aina kun olemme samassa kaupungissa ja hänellä ei ole ollut ylipitkää työpäivää tai omia harrastuksia illalla. Eli noin kerran kuussa.
Siksi olen käyttänyt Wii Fitiä. Se on ehkä paras keksintö ikinä. Sillä pelatessa ei tunne olevansa niin yksin ja tasapainolauta myös laskee ja pitää kirjaa painosta. En vain ehdi harjoitella joka päivä, joten koko ajan mielessä häilyy syyllisyys siitä, etten ole vielä tänään käynyt laudalla tekemässä päivän harjoituksia. Toisaalta sitten kun ehdin pelata, Fitin seurassa venähtää helposti puolesta tunnista tuntiin kunhan on vesipullo vieressä, niin hauskaa urheilu sillä on.
Nyt tuntuu, että laihdutus saa pysyä vielä muutaman viikon taka-alalla. Läskillä lukutaitoa-kampanja päättyy toukokuussa ja toivottavasti saan loppupunnitukseen mennessä vähän laihdutettua mutta keskitän päälaihdutukseni kesään, kun mielessä ei pyöri miljoonat opiskeluasiat ja jaloissa tenttikirjat. Kesällä teen töitä, toivoakseni mukavassa ympäristössä ja hauskassa työssä, ja ilman opiskeluahdistusta aikani riittää varmasti paremmin itseni kunnossapitämiseen. Hyvillä ilmoilla olen varmasti paljon ulkona ja siinä sitä laihtuu ihan vahingossakin. Toivottavasti. Kunhan tämä ei nyt kuulu kansioon ”sitten kun on aikaa, ehkä eläkkeellä”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti