tiistai 22. lokakuuta 2013

Itkettää kuitenkin

Vaikka asiaa on käsitellyt jo pitkään ja viimeiseen PASiin pystyi suhtautumaan melko neutraalisti nyt itkettää silti. Me emme tule koskaan saamaan biologista lasta. Tuskallista tässä ei ole se, että geenit ei siirry eteen päin, vaan se, että en tule kokemaan raskautta, synnytystä, imetystä enkä pientä vauvaa. Jään paljosta paitsi.

Jos käy tuuri tulen kuitenkin kokemaan äitiyden adoption kautta. Sieltä vain tulee ehkä noin 2-3-vuotias lapsi, joten vauva-aika jää kokematta.

Eiköhän tämä suru ole vain hetkellinen isku. Suren pois kokematta jääneet asiat ja jatkan eteen päin. Ainakaan ei tunnu maailman lopulta nyt.

5 kommenttia:

  1. Otan osaa. Todella toivoin erilaista tulosta teille tällä kertaa. :( Paljosta jäätte paitsi, mutta se paljon tuntuu varmasti vähäpitoiselta siinä vaiheessa kun adoptiolapsen saatte.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Jos adoptiolapsen saamme joskus vuosien päästä silloin tuskin edes muistaa tätä kipua enää. Jos.

    VastaaPoista
  3. Voi Kerttu, oon pahoillani teidän puolesta :( tähän tuskin löytyy lohduttavia sanoja, joten toivon vain paljon jaksamisia ja muita onnellisia hetkiä teidän elämään. Elämä on kovin epäreilua.

    VastaaPoista
  4. Niin epäreilua. Olen tosi pahoillani!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Lila ja [G. Tänään ei tunnu enää niin pahalta kuin eilen ja tuntuu hyvältä kuulla, että täällä on välittäviä ihmisiä.

    VastaaPoista