Olen tässä yksikseni pohdiskellut adoptoimista. Millaistakohan se olisi. Tietoni adoptoinnista rajoittuvat yhteen puolituttuun, joka haki lapsen Etelä-Afrikasta sekä amerikkalaisiin tv-sarjoihin. Molempien kertomukset kylläkin muistuttavat toisiaan hankaluudessaan ja projektin kestossa.
Olen ajatellut adoptiota riippumatta siitä saanko koskaan synnyttää lapsia. Minusta se vain tuntuu hyvältä ajatukselta. Ei kai sille mitään estettä ole onko omia lapsia vai ei, kun on kuitenkin koti mitä tarjota adoptiolapselle? Nyt kun asiaa miettii, jo lapsena leikeissäni oli mukana adoptoitu lapsi biologisten lasten lisäksi. En muista mistä sen olen keksinyt, mutta jotenkin niin vain kuului olla. Adoptoiminen tuntuu jotenkin hirveän luonnolliselta asialta.
Aiemmin ajatus adoptiosta on ollut sellainen joskus-sitten-tulevaisuudessa. Lähiaikoina se on iskenyt päähäni useasti. Mitä jos se ei olisikaan tulevaisuutta vaan nykyhetkeä? Miksi ei tutustuisi adoptioasioihin ja aloittaisi prosessia? Onko siihen jotain esteitä? Ainakin voisin käydä tutustumassa mitä tietoa netistä löytyy. No hyvä on, jos ensin puhuisi miehen kanssa..
Voihan sitä aina selvitellä ja ainakin katsoa onko se nyt ajankohtainen... Ota ihmeessä "adoptio toimistoon" yhteyttä! ei kysyvä eksy tieltä... ja jos olet joskus-sitten-tulevaisuudessa, niin miksi ei nyt jo selvittelisi asioita valmiiksi?
VastaaPoistaKeskusteltiin miehen kanssa tästä enkä saanut kovin innostunutta vastaanottoa ajatuksilleni. Pitänee tyytyä tässäkin asiassa odotteluun.. Toisinaan sitä ei millään jaksaisi odottaa, mutta mitä vaihtoehtoja on? Luovuttaa kokonaan?
VastaaPoista