maanantai 10. toukokuuta 2010

Häävieraana

Viime viikonloppuna olimme sukulaisen häissä. Häitä on ollut joka vuosi vähintään yhdet jo useamman vuoden peräkkäin. Joka vuosi on sama ongelma; mitä hääparille lahjaksi.

Tällä kertaa hääpari jälleen toivoi pelkkää rahaa omaa matkaansa varten. En pysty keksimään mitään typerämpää lahjapyyntöä. Jos on varaa järjestää 150 hengen häät, on oltava varaa häämatkaan omasta pussista. Mitä sitä rahaa kinuamaan sukulaisilta ja ystäviltä. Itselleni oli hyvin selvää, että halusimme suurimman osan lahjoista lahjoituksina erilaisille järjestöille, kuten WWF:lle ja Unicefille. Laitoimme listaan omankin tilinumeron ja saimme joitakin rahalahjoja mutta ne eivät olleet häämatkaa varten, matka oli varattu ja maksettu hyvissä ajoin ihan itse. Monet lahjoittivat vähän hyväntekeväisyyteen ja vähän meille itsellemme.
Häät on vaikea asia, makuja on niin monia. Häälahjaksi ei voi antaa sellaista, mistä itse pitäisi, jollei ole varma, että hääparilla on sama maku. Tai sitten pitää antaa klassikkokulutustavaraa; kynttilöitä, suklaata, valokuvakirjoja. Niitä näkyi nytkin häälahjapöydässä.

Ruokailu on toinen asia, jossa on vaikea miellyttää kaikkia. Itse jouduin luopumaan haaveilemastani suklaahääkakusta, kun etukäteen utelin ihmisiltä mistä he pitävät ja muutamat sanoivat inhoavansa suklaata. Häiden on tarkoitus olla mukava kokemus kaikille vieraille; suklaakakun inhoajaa ei voi jättää kakutta (varsinkin kun kakun seurana usein on hyvin vähän muita herkkuja), kasvissyöjää ei voi jättää syömään pelkkää keitettyä perunaa muiden herkutellessa pihveillä eikä allergikkoja voi pakottaa tuomaan omia ruokia hääpöytään. Häät on epäonnistuneet, jos yksikin vieras on kokenut jäävänsä huomiotta oman erikoisruokavalionsa kanssa. Makuasiat sikseen mutta allergiat ja muut dieetit tulee huomioida, jos ne on etukäteen kerrottu.


Ohjelma on juhlan osa, jossa hääparin luonne näkyy parhaiten. Millaista ohjelmaa, missä tahdissa, onko juontoja.. Se on myös osa, johon hääväellä ei ole mitään sananvaltaa. Koska olen viime aikoina päässyt käymään monissa häissä, on minulle kertynyt vertailupohjaa. Väittäisin, että enemmistö ei nykyisin halua paljoa ohjelmaa, jos lainkaan. Jokaisissa häissä, joissa olen ollut on ollut morsiuskimpun ja sukkanauhan heitot. Joissakin se on ollut ainoa järjestetty ohjelma. Ohjelmattomuus on melkeinpä muotia nykyisin. Mikäs siinä, jos hääpari sellaiset juhlat haluaa. Itse halusin paljon ohjelmaa ja pyysin hyvissä ajoin rakkaita ihmisiä, joiden tiesin osaavan esiintyä harjoittelemaan jotakin häihin. Omasta mielestäni meidän häiden ohjelma meni oikein loistavasti; ei ollut mikään kiire tai liian ohjelmoitua mutta jotakin ryhtiä menossa kuitenkin. Oi-niin-tieteellisen luonneanalyysini perusteella se kertoo minusta, että pidän suunnitellusta, harkitusta toiminnasta. Askartelin häitä varten noin vuoden, en tietenkään kaikkina päivinä. Melkein kaikki olikin itse tehtyä. Tein myönnytyksen siinä, etten valmistanut kutsujen paperia itse, kun emme saaneet paperista tarpeeksi siistiä.
Viime viikonlopun häistä näki, että ne oli järjestetty nopealla aikataululla; pienet yksityiskohdat oli hiomatta, koristeet ostettu kaupasta, aitoja kukkia ei ollut lainkaan. Toisaalta näki myös morsiamelle tärkeät asiat, kuten hiustenhoitovälineet naisten vessassa kaikkien vieraiden käyttöön. Sellainen ei käynyt minulla mielessäkään omia häitä järjestäessä.

Viime viikonlopun häät oli oikein hauska juhla. Häissä on se erikoisuus verrattuna muihin juhliin, että olipa niissä kuinka kamalaa tahansa, aina niissä on kuitenkin mukava käydä ja jää hyvä mieli. Häät on iloista menoa ja rakastunutta paria on miellyttävää katsella missä tahansa puitteissa. Tosin täytyy tähän loppuun mainita, että jokin vuosi sitten ulkoilmahäissä satoi ja oli hirvittävän kylmä; niistä ei jäänyt erityisen positiivista mielikuvaa päällimmäiseksi. Mutta kyllä niistäkin kaivamalla löytyy hyviäkin puolia. :) (ja selvennykseksi, viime viikonlopun häät eivät olleet kamalat millään mittarilla vaan onnistuneet ja hauskat juhlat)

2 kommenttia:

  1. "Tällä kertaa hääpari jälleen toivoi pelkkää rahaa omaa matkaansa varten. En pysty keksimään mitään typerämpää lahjapyyntöä. Jos on varaa järjestää 150 hengen häät, on oltava varaa häämatkaan omasta pussista."


    ömm tuskin kukaan sanoo HALUAVANSA rahaa, vaan pikemminkin jos jotain haluaa antaa niin rahaa. tällä vältytään niiltä hirveältä määrältä rumaa krääsää ja pahaa mieltä. lahjoja kun ei oikein kehtaa palauttaa tai myydä eteenpäin!

    VastaaPoista
  2. Tarkoitin tuolla kommentilla, että rahan pyytäminen HÄÄMATKAA varten on minusta typerää, ei rahan pyytäminen sinänsä. Häämatka on huvitteluretki ulkomaille eikä vieraita pitäisi pyytää kustantamaan sitä. Itse tykkäisin antaa rahaa johonkin oikeasti hyödylliseen mikäli rahaa lahjaksi annan, kuten autoon, asuntoon, yleiseen elämiseen tai hääparin valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen.

    VastaaPoista