tiistai 3. syyskuuta 2013

Ei mene kuten pitäisi

Piti olla ultra eilen aamulla. Samalla piti pyytää se hiton t-lomake lääkäriltä adoptiota varten, kun prosessi ei ilman sitä etene yhtä tapaamista pidemmälle. Mutta miksi asioiden pitäisikään mennä suunnitellusti, tylsä elämähän sellainen olisi vai mitä....

Aloitin kyllä ovulaation testaamisen viikonloppuna suunnitellusti. Ei ole näkynyt. Normaalisti ovulaatio on hyvin tasaisesti 14. päivä, korkeintaan päivän heitolla suuntaansa. Ei edes haaleaa viivaa ole tullut testiin ja eletään 15. päivää. Huomenna huolestun, jos jatkuu tätä rataa. En kyllä tiedä onko sillä ovulaatiolla väliä, kun en päässyt ultraan enkä tiedä tehdäänkö PASia ollenkaan tässä kierrossa oli ovulaatiota tai ei.

Olen sairaana. Tämänkin kirjoittaminen on hidasta ja tuskallista päälle. Olin töissä poskiontelotulehduksen kanssa ja söin antibiootteja. Kyllähän se uuvutti, mutta ajattelin, että jaksan viimeiset työpäivät. Niin jaksoinkin, mutta heti viimeisen päivän jälkeen olen ollut huonossa kunnossa. En muista sairastaneeni näin pahaa flunssaa kuin kerran seiskaluokalla ollessani. Kuume on noussut lähelle 39, ääni ei kulje, hengästyn lyhyestäkin puhumisesta, pyörryttää olla seisaallaan, tukehdun makuuasennossa, lihakset on jääneet jyrän alle, joka paikkaa särkee....

Siispä ultra peruttiin. Käskettiin kyllä seurata ovulaatiota ja soittaa sen tullessa, jotta voidaan sopia tehdäänkö PAS vai ei riippuen kunnostani. Ei näytä hyvältä. Kävin tänään lääkärissä hakemassa lisää antibioottia ja verikokeissa. Kysyin samalla lääkäriltä siitä t-lomakkeesta, vähän niin kuin varmuuden vuoksi, vaikka arvelinkin ettei sitä voi nyt kirjoittaa kun olen kipeänä. Eikä voinutkaan kun ei sairaana ole mitään hyötyä mittailla jotain verenpaineita sun muuta. Mutta olisi lääkäri voinut olla vähän ystävällisempi.

Eläkeikäinen, ei-mikään-laiha naislääkäri totesi kuullessaan meidän aikovan adoptoida, että "niillä on siellä pitkät jonot ja tiukat seulat, tuskin ne sinua huolii kun sulla on tota ylipainoakin. Nehän on tosi tarkkoja siitä." Loukkasi ihan käsittämättömästi! Lääkäri tosta vaan keksii asioista mitään tietämättömänä sanoa, että sen mielestä en kelpaa äidiksi kun olen niin lihava. Koska sehän ei ole Pelan kanta, vaan pelkästään tämän lääkärin. Josta tuli mieleeni, että ylipainoraja monissa maissa on kuulemma BMI 40, jota en ylitä, eli sen puolesta en niin pahasti enää pelkää. Suututtaa vieläkin lääkärin asenne.

2 kommenttia:

  1. Käsittämätöntä sontaa tuo ylipainopuhe. Ylipaino taitaa nykyään olla kriminalisoitua ja kaikki vähänkin ylipainoiset huonoja ihmisiä.

    VastaaPoista
  2. Paitsi jos on lääkäri, ne saa olla minkäpainoisia vaan kun ne on jotain superihmisrotua muiden yläpuolella.

    VastaaPoista