maanantai 19. elokuuta 2013

Tapahtumien viikko

Tällä viikolla ratkeaa monta asiaa. Tai no tarkemmin sanottuna ei ratkea mitään, mutta edistyy. Pitkän hiljaisen tauon jälkeen tapahtuu asioita yhtä aikaa.

Nimittäin menkat pitäisi alkaa ihan näinä päivinä.  Vatsa on nipistellyt jo päiväkausia, mikä on omituista ilman vuodon alkua. Heti kun vuoto alkaa soitan polille ja varaan ajan PASiin. Jos vaan on tilaa vielä. Joka kerta pelotellaan sillä, että vain tietty määrä PASeja pystytään tekemään kerralla. Vielä en ole jäänyt ulos, joten loogisesti tällä kerralla niin pitäisi käydä. Kun nyt se hiton vuoto tulisi eikä vain nipistelisi.

Perjantaina on vuorossa se Pelan adoptioaika. Ehkä siellä sanotaan suoraan etten kelpaa adoptioäidiksi ja sitten mieheni päättää etsiä itselleen hedelmällisemmän naisen. Mistäs sitä koskaan tietää. Tai sitten löpistään ympäripyöreitä emmekä tule hullua hurskaammiksi eikä epävarmuus prosessin jatkumisesta helpota. Kolmas teoriani on se ainoa positiivinen: meitä rohkaistaan lähtemään adoptiovanhemmiksi ja prosessi lähtee käyntiin vauhdikkaasti. Aamullisen käynnin jälkeen on sitten joko tuskaa tai mukavaa ottaa vastaan kaveri perheineen, jotka tulevat kyläilemään pitkästä aikaa. Leikkiä lapsen kanssa ja jutella vanhempien kanssa mitä todennäköisemmin enimmäkseen lapsen kehityksestä sitten viime näkemän.

Vieraiden tulosta johtuen saattaa adoptiokäynnin raportointi tänne viivästyä seuraavaan päivään ja jopa pidempään, mutta ihan varmasti kerron teille miten kävi heti kun on tilaisuus kirjoittaa. PAS nyt ei olekaan kuin aikaisintaan kahden viikon päästä, tai ehkä kuukauden ja kahden viikon. Pessimisti nostaa taas päätään. Ei, realisti. Oloon ei liity nyt ikäviä tunteita, ainoastaan neutraalin toteavia ajatuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti