perjantai 3. toukokuuta 2013

Uusimmat kuulumiset

Saatiin netti toimimaan uudessa talossamme vihdoin, oli outoa olla monta päivää pelkän puhelimen netin varassa. Minulla ei ole mitään ongelmaa olla esim. mökillä monta viikkoa ilman nettiä, mutta arkena kotona ei mitään asioita pääse hoitamaan ilman nettiä. Ja muutossa hoidettavia asioita on paljon. Vielä kun saadaan pankkiasiat loppuun asti hoidettua, vakuutukset kilpailutettua, tavarat paikoilleen ja uudet kirjahyllyt hankittua on koti valmis adoptiotarkastukseen ja erityisesti adoptiolapsille. Hakemustamme ei ole vielä otettu käsittelyyn, joten aikaa järjestelyyn on vaikka kuinka.

Adoption etenemistä odotellessa kävin eilen lapsettomuuspolilla keskustelemassa viimeisestä PASista. Kerroin ällöveririekaleistani ja muista vatsaongelmistani lääkärille, katsottiin ultra – ei mitään erikoista – ja puhuttiin PASista. Pyysin PASin siirtoa syksyyn, mikä sopi lääkärille hyvin. Koska PAS tehdään luonnolliseen kiertoon voin soittaa IVF-hoitajalle kuukautisten alkamispäivänä itse valitsemanani kuukautena ja sovitaan follikkeliultrat sun muut tarpeelliset. Esitin pyynnön, että mikäli kävisi ihme ja molemmat munasolumme selviytyisivät sulatuksesta sekä olisivat hyvälaatuisia ne siirrettäisiin molemmat kohtuuni. Lääkäri oli epäileväinen tällaisen ihmeen toteutumisesta, mutta kirjasi toiveeni ylös.

Unohdin pyytää lääkäriltä paperit adoptiohakemuksen liitteeksi, vaikka suunnittelin etukäteen ne pyytäväni. Unohdin myös päivittää uuden osoitteen polille, nyt lasku lähtee vanhaan osoitteeseen. Voisikohan polille lähettää osoitteenmuutoskortin pelkällä nimellä ilman henkilötunnusta?

Odotan osittain innolla osittain kauhulla tulevaa kesää. Pitkä sairasloma teki hyvää, mutta työhönpaluu hirvittää monella tavalla. Jaksanko fyysisesti tehdä tarpeeksi, kestääkö hauraalta tuntuva mieleni esimerkiksi negatiivista palautetta asiakkailta mikäli koen palautteen epäreiluksi haukkumiseksi rakentavuuden sijaan? Mitä jos ei, joudunko jättämään työt kesken vai pystynkö palautumaan takaiskusta? Mitä voin pukea päälle töihin, kun olen viimeisen vuoden aikana lihonut niin paljon ettei mikään vaate näytä sopivalta saati tunnu mukavalta? Toisaalta olen innoissani siitä, että monen vuoden kahdessa kaupungissa asumisen jälkeen olen vihdoin miehen kanssa omassa kodissamme kahdestaan ja saan työpäivän jälkeen nähdä hänet ja purkaa pahan olon kainalossa tarpeen vaatiessa. Saan myös pianon luokseni, olen kipeästi kaivannut soittamista stressinhoitona.

Tällä hetkellä ruumiini sekä mieleni käy ylikierroksilla muuttotohinan vuoksi. En ole saanut tehtyä rentoutusharjoituksia kun keskittymiskyky on nolla. Minulla on ollut kuumetta viikonlopusta saakka ja se imee vähätkin voimani pois. Jokaista lihasta särkee. Taisin reväyttää lihaksen jossain vaiheessa kun erityisesti iltaisin jalkaa särkee niin etten pystynyt viime yönä edes nukkumaan ilman kunnon lääkearsenalia. Onneksi saan nyt viikonlopun levätä, fyysisesti. Opiskelu ei odota, joten joudun yhden työn palauttamaan sunnuntaina enkä ole vielä edes aloittanut sitä, mutta se on pientä kun vain yksi kurssi on menossa tällä hetkellä ja tuo tuleva viimeinen palautus.

Jotenkin tuntuu, että kyllä tästä selvitään. En pysty olemaan hymyilemättä ja tuntematta hyvää oloa siitä, että huomaan ajattelevani tulevaisuutta positiivisesti. Edellisestä kerrasta olikin jo liian kauan.

1 kommentti:

  1. Todella mahtavaa lukea, että voit nyt ajatella tulevaisuudestanne positiivisemmin. "Jotenkin tuntuu, että kyllä tästä selvitään." Kun ajattelet noin, se on totta. Te selviätte. Varmasti tilannetta helpottaa, kun pääsette vihdoin asettumaan saman katon alle ja ylimääräinen reissailu jää pois.

    Toivottavasti nyt fyysisetkin vaivat helpottaisivat, jotta elämä helpottuisi silläkin alueella. Toivon sulle aurinkoa päiviisi. Ja kiitos kun olet olemassa! <3

    VastaaPoista