torstai 5. tammikuuta 2012

Päänsärkyjä

Pitäisi tehdä sitä ja tätä ja ei saa syödä tuota eikä noita... Mutta kun en jaksa! Odotin tosi innolla tätä Kevyt-Projektia ja edelleen ajattelen, että siitä tulee olemaan hyötyä, mutta ei juuri nyt. Ei tällä sekunnilla, kun kaikki maailmassa vituttaa.

Hormonittomuuteni on mennyt kohtuullisen tasaisesti mielialojen puolesta tähän asti, ihan ilman ongelmia en ole selvinnyt, mutta paljon paremmin kuin viime kerralla. Aina tähän viikkoon asti. Voimani eivät riitä pitämään kiukkua kurissa enempää. Haluan purkaa pahan oloni maailmalle kaikkiin niihin, jotka minua loukkaavat – raivostuttava huoltoyhtiö, joka herättää öisin milloin milläkin vehkeellä; myrskytuuli ja –sade, jotka aiheuttavat vetoa asunnossamme ja saavat pääkivun moninkertaiseksi; typerät säärikarvat ja varpaankynnet, jotka eivät hoida itse itseään vaan joudun kallistamaan kipeää päätäni saadakseni rumat jalkani edes siedettävän näköisiksi. Älkääkä edes päästäkö aloittamaan miehestäni, miten rasittava hän viime aikoina onkaan ollut!

Ja seuraavassa hetkessä itken kuinka olen yksin ja kaipaan syliä. Mies on tietenkin töissä ihan vain vältelläkseen seuraani, koska olen niin kauhean huono ihminen. Tajuan kyllä, kuinka naurettavan yliliioiteltuja tunteeni on, mutta en jaksa yrittää estää niiden tuloa. Tunnen kaiken todella vahvasti, varsinkin negatiiviset tunteet sanoi järki mitä lystää.

Jostain oudosta syystä sain suklaanhimon takaisin enkä voi olla ilman suklaata. Se tuntuu välillä olevan ainoa, mikä tuottaa edes vähän mielihyvää tässä tuskaisessa maailmassani. Kunnes kadun sen syömistä ja tunnen olevani jälleen kerran huono ihminen kun en osaa edes laihduttaa.

Vituttaa etten jaksa lukea toisten blogeja ja kannustaa heitä Projektissa. Oikeasti taidan olla kateellinen kun toisilla on niin suuria suunnitelmia ja minä vain syön suklaata. Tiedän ettei tässä ole mitään järkeä, mutta kun se tietoinen osa aivoja ei saa sananvaltaa millään. Olisi jo ohi tämä tuskallinen vaihe! Mutta ei tietenkään, vielä kuukausi pitää kestää. Ja sekin vain, koska typerä kroppani on kehittänyt typerää endometrioosia jälleen kerran.

On tässä kaikessa yksi positiivinen puoli: vaikka vuodan edelleen ruskeaa tahmaa ja klimppejä, tuskallinen päänsärky on vienyt huomion vatsakivusta ja vatsa tuntuu melkein terveeltä.
Huomenna otan itseäni niskasta kiinni ja menen vaa’alle katsomaan onko alkuviikon turvotus yhtään laskenut ja paino sen mukana. Ja luen ja kommentoin toisten blogeja samalla kun kirjoitan omaani jotain järkevää. Tänään murjotan ja kiukuttelen pahaa oloa pois hyvällä omallatunnolla.

3 kommenttia:

  1. Välillä pitää kiukutella ja murista, murise oikein kunnolla! Anna mennä!

    Huomisiin! <3

    VastaaPoista
  2. Voi Kerttuseni, täällä toinen suklaanpuputtaja! Ei aina jaksa eikä tarvitsekaan jaksaa. Varsinkin sinulla kun on tuo Procren vaikuttamassa, muistan kyllä omasta kokemuksesta, miten oikeesti kaikki otti niin kybällä päähän välillä ja ainakin mulla oli välillä niin paha olla ettei tiennyt miten päin olisi. Kaikki, mikä vaan helpottaa tuota oloa, on minusta sallittua! Oma pää on etusijalla. Toki sitten siitä mässäilystä on se huono seuraamus, että siitä voi iskeä morkkis. Mutta sitten vaan päättäväisemmin härkää sarvista, kun taas on enemmän motivaatio kohdallaan! :)

    Tsemppauksin nimim. kauhulla Synarelan tuomia vaikutuksia odottava... ;D

    VastaaPoista
  3. Kiitos rohkaisusta! Kyllä muuten helpotti, sai ikävästi patoutuneen kiukun pois. Uutta kyllä riittää mutta yleisolo on parempi eilisen jälkeen. :)

    VastaaPoista