Kesätyö on vienyt mennessään eikä ajatuksia lasten tekoon ole tullut juurikaan uhrattua. Omituinen tiputteluvuoto on jatkunut useamman kuukauden, se toimii tarkasti kuin kalenteri. Verinen tiputtelu alkaa ovulaation aikaan ja jatkuu kuukautisiin saakka mutta itse vuoto on normaalia ja loppuu normaalin ajan kuluessa. Kuukautisista ovulaatioon eletään siis vuodotonta aikaa. Lääkäri ei osannut ehdottaa mitään syytä yllättäen alkaneelle, toistuvalle tiputtelulle. Raskaudenkin testasin ihan varmuuden vuoksi.
Tilasin silloin kesäkuun alussa lääkäriltä uudestaan todistuksen adoptiota varten kun ensimmäistä ei kuulunut. Se olikin kirjoitettu jo heti asiasta lääkärin kanssa puhuttuani. Sovimme lääkärin kanssa, että paperi lähetetään suoraan Pelaan, joten en kaivannut sitä itselleni. Se kuitenkin saapui postissa juhannuksen jälkeen – melkein kuukautta sen jälkeen kun paperi oli päivätty. Postileimasta päätellen kirje oli viettänyt postissakin viikon verran, vaikka osoite oli siinä oikein. Tiedä sitten mitä siinä oli sählätty sekä sairaalassa että postissa, mutta joka tapauksessa todistus myöhästyi Pelasta – heidän lääkärinsä oli jo lähtenyt kesälomalle – joten emme ehdi saada hänen lausuntoaan ennen ensimmäistä käyntiämme elokuussa.
Olen edelleen kauhuissani, että minun lääkärintodistukseni tulee kaatamaan koko adoptioprosessin – miehen päinvastaisesta vakuuttelusta huolimatta. Ja nyt sen tylyn totuuden kuuleminen tulee viivästymään todistussählinkien takia. Kiukuttaa, ahdistaa mutta toisaalta taas ei. Voin ainakin ensi tapaamisella kuvitella asioiden johtavan johonkin ja haaveilla hetken salaisia haaveita äitiydestä.
Viime päivinä olen kuullut monta keskustelua, joissa keski-iän ylittäneet keskustelevat keskenään lapsistaan. Toisille kerrotaan montako lastenlasta on, milloin lapset menivät naimisiin ja mihin he rakentavat taloa mutta ei ammatteja, opiskeluita tai harrastuksia. Kun toisensa vuosikymmenten jälkeen tapaavat ihmiset kertovat omasta elämästään, tärkeintä on kertoa miten lasten häät sujuivat 10 vuotta sitten ja minä vuosina lapsenlapset ovat syntyneet. Toisin sanoen itse ei ole tehty mitään ”merkittävää” sitten lasten syntymisen eikä ne lapsetkaan ole mitään jolleivät ole naimisissa ja saaneet itse lapsia. Minun ei varmaan tarvitse kertoa teille mitä mieltä itse olen näistä keskusteluista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti