lauantai 31. toukokuuta 2014

Loputonta pohdintaa iästä ja palveluntarjoajista

Olen pitänyt tarkoituksellista lomaa adoptioajatuksien kehästä samalla kun viimeiset työkiireet painoivat päälle. Sosiaalityöntekijästä ei ole kuulunut mitään enkä usko kuulevani hänestä ennen elokuuta. Mieheni iän vuoksi tällainen puolen vuoden-vuoden viivästyminen adoptioneuvonnassa voi olla kohtalokasta; naurettava Suomen laki on määrää lapsen ja vanhemman väliseksi ikäeroksi enintään 45 vuotta. Monet maat hyväksyisivät vanhempiakin hakijoita, mutta täysin tarpeettomasti Suomi haluaa määräillä.

Ikäero tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. Etelä-Afrikasta ei voida edes toivoa lasta. Sieltä kun tulee vain alle 3-vuotiaita. Yli 45-vuotiaat (luovutushetkellä!) saavat toivoa vain yli 4-vuotiaita. Todellisuudessa siis vanhemman ja lapsen ikäeroksi ei lasketa 45 vuotta vaan 42 vuotta, koska kaikki palveluntarjoajat sanovat, että toivotaan joko alle 3-vuotiasta tai alle 5-vuotiasta, millä tarkoitetaan 1-3-vuotiaita sekä 4-5-vuotiaita lapsia. Kun jonot ovat melkein maassa kuin maassa minimissään sen kolme vuotta meille todellakin tulee kiire, mikäli haluamme alle 3-vuotiaan lapsen.

Kävimme Pelan Filippiini-infossa tällä viikolla. Sieltä saa taas lapsia. Mieheni on kovasti innoissaan tästä vaihtoehdosta. Minä olen edelleen pohtimassa Etelä-Afrikan mahdollisuutta, siinä olisi paljon hyvää. Mutta yllämainitusta ikäsyystä joutunen luopumaan tästä haaveesta, kuten myös haaveesta pienestä lapsesta. Filippiineille pitää todistaa oma uskonnollisuutensa, mikä tuntuu hankalalta, mutta ei ylitsepääsemättömältä. Olen tainnut täällä joskus jo kirjoittaakin, että on hitusen vaikeaa löytää joku todistamaan viimeisen viiden vuoden säännöllisestä uskonnollisesta elämästä, kun on vaihtanut seurakuntaa ja kaupunkia lukuisia kertoja eikä kuulu mihinkään seurakunnan järjestöön.

Pela kontaktina ei kyllä tuntunut erityisen positiiviselta. Yhteyshenkilön vakiovastaus kysymyksiin oli "en tiedä". Olisi edes ollut "en tiedä, mutta otan selvää". Palveluntarjoajan näkökulmasta Helsingin kaupunki tuntuu ainoalta, joka osaa hoitaa hommansa hyvin. Jolla ei ole "en tiedä"-vastauksia tai joka ei katoa kiiredeinsä taakse ylityöllistettynä. Hänelle saa kuulemma varata oikein yksityistapaamisia, jos on jotain kysyttävää. Kysymys kuuluukin mikä painoarvo palveluntarjoajan toiminnalla on maapäätöstä tehdessä. Sitä on hirveän vaikea tietää etukäteen.


12 kommenttia:

  1. Olet ehkä ymmärtänyt Etelä-Afrikan ikärajat väärin? Tasan 45-vuotias voi adoptoida vielä alle 1-vuotiaankin.

    VastaaPoista
  2. Nii voi, mutta hakutoiveeksi pitää laittaa alle 3-vuotias. Se voi tarkoittaa 1-vuotiasta tai 3-vuotiasta. Ja 46-vuotias ei siis saa 3-vuotiasta Etelä-Afrikasta suomalaisen lain takia, sanoi palveluntarjoaja. Muissa maissa, missä on mahdollista laittaa hakutoiveeksi vanhempia lapsia on teoriassa mahdollista saada 46-vuotiaana 3-vuotias lapsi kun hakutoiveena on alle 5-vuotias, mutta se on epätodennäköistä. Riippuu millaiseen kotiin nuori lapsi halutaan antaa, painotetaanko vanhempien iän sijaan jotain muuta kasvuympäristön asiaa.

    VastaaPoista
  3. Mä en nyt jotenkin ymmärrä. Pystytkö vielä vääntämään rautalangasta? Adoptiolupaan voi tulla Suomen päässä ikäehto, jos on yli 45-vuotias. Ikäehto on käsittääkseni esim. 46-vuotiaana muotoiltu niin, että lapsen tulee olla vähintään 1-vuotias (tai siis ilmoitettu ajankohta milloin lapsi on viimeistään syntynyt). Etelä-Afrikan jonossa on eri ikäisiä lapsia odottavia. Tiedän kyllä vain toisen palvelunantajan tilanteesta. Useimmat, joilla ei ole luvassa ikäehtoa, toivovat joko alle 3-vuotiasta tai alle 4-vuotiasta, mutta ei kai missään ole kielletty laajempaa toivetta. Viime aikoina isompia lapsia on ollut adoptioon vapaana poikkeuksellisen vähän ja siksi ne, joilla on ikäehto, ovat saattaneet joutua odottamaan pidempään. 45-vuotias voi hyvin vielä saada 1-vuotiaan.

    VastaaPoista
  4. Meille luvan saaneille kerrottu, että 50-vuotiaaksi saa luvan Suomesta, kunhan lapsen ja aikuisen ikäero ei ole yli 45v. Eli käytännössä vanhemmat adoptoijat saavat vanhempia lapsia. Alle kolmevuotiaita ei kai tule käytännössä kuin E-Afrikasta ja Etiopiasta nyt. Pohdimme itsekin sos.tt:lle, ehtisimmekö 2. adoption kanssa, kun olemme molemmat nyt juuri 40 täyttäneitä ja seuraavaan adoptioprosessiin vielä viitisen vuotta. Vastaus oli että ehditään hyvin. Toivottavasti ymmärsimme oikein...

    VastaaPoista
  5. entäs Kiina sn? Ei tule ikärajat vastaan.

    VastaaPoista
  6. Eli siis minkä ikäinen teistä vanhempi on? Ja miten niin 46-vuotias ei saisi 3-vuotiasta suomalaisen lain vuoksi? Kyllä saa. Etelä-Afrikassa lapsen ja vanhemman välinen ikäero saa tosiaan olla 45 vuotta, eli käytännössä 46 vuotias voi saada 1-vuotiaan (tai vanhemman), 47-vuotias 2-vuotiaan (tai vanhemman) jne. Eli jos kokonaisodotusajaksi lasketaan esim 3 vuotta, ja luvan saamisen aikaan vanhempi teistä on max 43v niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

    VastaaPoista
  7. Kiina sn jumiutunut viime kuukausina eikä näköpiirissä parannusta, tosi vaikeita erittistarpeita, enimmäkseen 4+ vuotiaita.

    VastaaPoista
  8. Selvästi huonosti kirjoitettu teksti, kun se on ymmärretty noin monella tavalla. Yritän yksinkertaistaa asian, jonka olen kuullut nyt kolmelta taholta - Pelalta, Interpedialta ja Helsingin kaupungilta.
    - Suomen lain mukaan lapsen ja vanhemman ikäero saa olla enintään 45 vuotta. 46-50-vuotiaat saavat adoptoida siis periaatteessa (!) 1-5-vuotiaita lapsia. Sitä vanhemmat eivät voi adoptoida lainkaan.
    -esim. Etelä-Afrikka hyväksyisi lapsen ja vanhemman ikäeroksi 50 vuotta, mutta Suomen laki jyrää E-A:n.
    - Käytännössä ei hyväksytä hakemuksia, joihin on laitettu ikätoivomukseksi alle 1-vuotias lapsi. Suurimmassa osassa maita myös ikätoive alle 2-vuotias hylätään tai sellaisen kanssa joutuu jonottamaan todella pitkään vaikka nuoria lapsia olisikin tarjolla koska henkilökunta katsoo tällaisia hakemuksia hyvin kriittisesti. Pitää siis toivoa alle 3-vuotiasta. Silloin ehdotettu lapsi saattaa olla 6 kuukautta vanha tai 2,5 vuotta vanha. Sitä ei voi tietää etukäteen.
    - Joten ym tarkoittaa kaikkien kolmen palveluntarjoajan mielestä, että 45-vuotiaan tai vanhemman hakijan ON TURHA LAITTAA HAKUTOIVEEKSI ALLE 3-VUOTIAS, KOSKA NÄMÄ LAPSET MENEVÄT NUOREMMILLE HAKIJOILLE. Poikkeuksia löytyy mutta erityisesti koska Etelä-Afrikasta ei juuri tule vanhempia lapsia sinne ei mielellään edes oteta 45 ikävuottaan lähestyviä hakijoita.
    - Koska prosessi kestää keskimäärin 3 vuotta voidaan laskea, että adoptioluvan saatuaan hakijan tulee olla enintään 42 vuotta voidakseen laittaa toiveeksi alle 3-vuotias lapsi.
    - Mikäli hakija ehtii täyttää, tai on todennäköistä, että ehtii täyttää 45 vuotta (ei 46 vuotta mikä olisi loogisempaa matemaattisesti) ennen kuin odotusaika täyttyy, palveluntarjoajat suosittelevat suoraan suuntautumaan maahan, josta saa vanhempia lapsia ja laittamaan hakutoiveeksi alle 4-vuotias, tai alle 5-vuotias.
    - Sehän ei tarkoita etteikö voisi saada vaikkapa puolessa vuodessa 1-vuotiaan lapsen. Ihmeitä tapahtuu. Mutta se voi myös tarkoittaa, että saa viidessä vuodessa 4-vuotiaan lapsen. Todennäköisyydet ovat jälkimmäisen puolella ja siihen pitää pystyä varautumaan.

    Meidän tilanteessa tämä tarkoittaa, että neuvonnan viivästymisen vuoksi on mahdollista, että suomalaiset palveluntarjoajat ehdottavat meille hakutoiveen laajentamista. Silloin se rajaa E-A:n vaihtoehtona pois. Koska joistakin maista tulee enemmän vanhempia lapsia niistä on siis (yllätys) todennäköisempää saada vanhempi lapsi kun laittaa laajemman ikätoiveen. Mikäli siis haluaisimme pienen lapsen meidän pitäisi saada adoptiolupa neuvonnan jälkeen nopealla aikataululla sekä suuntautua maahan, josta tulee enemmän nuoria lapsia mutta jonkin verran myös isompia lapsia, jotta hakemusyrityksemme hyväksytään Suomen päässä.
    Jolloin voimme haaveilla siitä 1-vuotiaasta mutta myös varautua 4-vuotiaaseen. En tiedä onko tällaisia maita olemassa, tämä on teoreettista matematiikkaa. Enkä ole varma kuinka kriittisesti suhtaudumme vanhempiin lapsiin, ehkä olisi helpompaa 3-4-vuotiaan kanssa kuin 1-vuotiaan kanssa. Pohdin vain vaihtoehtoja saamieni ohjeiden raameissa.

    Selvensikö yhtään?

    VastaaPoista
  9. Minä en tiedä tarkasti muista maista mutta ainakin Helsingin Etelä-Afrikkaan voi hyvin laittaa toiveeksi vaikkapa alle 5-vuotias ja tällä hetkellä suurin osa hakijoista kenellä ei ole luvassaan ikäehtoa saavat n. 1-vuotiaan, vaikka siis toiveena olisi 0-5-vuotias, yksinkertaisesti siksi ettei vanhempia lapsia ei ole tällä hetkellä adoptiovapaana. Ne kenellä on ikäehto esim yli 3-vuotias, joutuvat odottamaan kauemmin. Tilanteet voivat tietysti muuttua, mutta se että toive olisi alle 5v ei tarkoita sitä että ilman muuta saisi 4-vuotiaan, siis Etelä-Afrikassa, muissa maissa näin voi ollakin. Eli riippuu täysin teidän iästä kannataako Etelä-Afrikkaan laittaa hakemusta. Mutta tiedän faktana että sieltä on ihan lähiaikoina tullut pieniä lapsia juuri tuolla 45 vuoden ikäerolla. Ja jos hyväksytte laajemmin erityistarpeita niin lapsitiedon pienestä lapsesta voi saada todella nopeastikin, jolloin ikä ei ehdi edes tulla vastaan.

    VastaaPoista
  10. Hei! Olen itse adoptioprosessin alkutaipaleella ja mietin mistä nämä säännöt tulevat verrattuna Etelä-Afrikan virallisen tahon sääntöihin jotka ovat erilaiset? Ja miksi prosessi on niiiiiin hidas ja vaikea, kenen etua se palvelee? Itsestäni tuntuisi järkevältä ajalta esimerkiksi vuoden neuvonta ja noin vuoden odotusaika eli yht. kaksi vuotta. Tässä linkki tuonne Etelä-Afrikan sivuille. Orpoja lapsia on noin 2 miljoonaa(!) ja ilmeisesti heille ei mitenkään löydetä kotia Etelä-Afrikasta katsomien youtube -ohjelmien perusteella.

    VastaaPoista
  11. Se linkki :) http://adoption.org.za/index.php?option=com_quickfaq&view=category&cid=2&Itemid=105

    VastaaPoista
  12. Jokaisella maalla on oma lainsäädäntö mikä sanalee esim nuo ikärajat yms.

    Molemmilla Etelä-Afrikka kontakteilla on Suomelle kiintiöt montako hakemusta siellä saa olla yhtä aikaa. Interpedian kontakti tekee työtä maanlaajuisesti ja heidän kautta menee lapsia moniin eri maihin, Helsingin kontaktin lapset tulevat kaikki vain Johannesburgin alueelta ja heillä on Suomen lisäksi vain kaksi muuta yhteistyömaata. Siellä ainakin tehdään pitkää päivää jotta mahdollisimman moni lapsi pääsisi kotiin, mutta täytyy muistaa että lapselle ykkösvaihtoehto on aina kotimaan adoptio, jonka mahdollisuus selvitetään aina ensin. Lisäksi jokaisen lapsen taustat selvitetään tarkkaan ja aikaa kuluu esim. biovanhempien etsimiseen, mikä on suoritettava ennen kun lapsi vapautuu adoptioon. Suurin osa noista 2 miljoonasta lapsesta ei ole virallisesti orpoja vaan heillä on biologinen vanhempi joka vaan ei pysty huolehtimaan hänestä mutta ei kuitenkaan anna pois oikeuksiaan joten lapsi ei ole adoptiovapaa vaikka eläisikin lastenkodissa. Toisaalta henkilöresurssit eivät Etelä-Afrikan päässä riitä nopeampaan toimintaan, koska sosiaalityöntekijöillä voi olla paljon muitakin tehtäviä kun pelkkä adoptioiden hoitaminen. Vaikeita juttuja!

    Toisaalta nopeatkin prosessit ovat monessa maassa mahdollisia riippuen lapsitoiveesta. Tiedän useita perheitä, jotka ovat jo puoli vuotta adoptioluvan saamisen jälkeen olleet jo hakumatkalla! Ongelma on se että monessa tapauksessa adoptiovapaat lapset eivät vastaa hakijoiden toivetta siitä millaisen lapsen he haluaisivat adoptoida... Heti kun hakijat hyväksyvät erityistarpeita ja ovat joustavia iän suhteen adoptioprosessit nopeutuvat huomattavasti!

    VastaaPoista