Suosituskirjesoppa

Jännä miten joka vuosi loppuvuoteen kertyy valtavasti tekemistä. Vuoden vaihtumista pitää jonkinlaisena välietappina elämässä, johon mennessä pitää tehdä sitä sun tätä valmiiksi. Monet opiskelukurssit päättyvät jouluun ja kurssien lopussa on yleensä tentti. Joululahjat sekä -kortit pitää saada valmiiksi, jouluruuat kokattua ja piparit leivottua. Lukuisia pikkujoulukutsuja satelee. Puhumattakaan marraskuun pimeydestä, miten se imee viimeisetkin voimat. Eipä siihen tarvitsisi kerätä vielä vapaaehtoisia "haluan saada tämän jouluun mennessä jotta voin levätä joululomalla"-aikatauluja.

Ystäväni ehdotti äkkilähtöä etelän lämpöön. Harmittaa etten voi lähteä. Muuten olisin jättänyt kaikki velvollisuudet viikoksi mielelläni, mutta yksi kurssi pidättelee minua kotona. Sellainen, jota olen yrittänyt suorittaa jo useamman vuoden, mutta kun siellä on läsnäolopakko ja edellisillä yrityksillä on aina päälle tullut lapsettomuushoito. Siispä nyt en anna minkään häiritä läsnäoloani tunneilla, jotta saan pakollisen kurssin pois päiväjärjestyksestä. Olisi se äkkilähtö silti houkutteleva.. 

Yksi ystävämme lähtee vuoden alussa vuodeksi pois Suomesta. Hän on auttanut hoitojemme aikana paljon; kuskannut autolla, kestänyt mielialaheilahtelut, lohduttanut kun on ollut tarvetta. Kukaan muu ystävistämme ei ole seurannut niin läheltä viime vuosien tapahtumia. Siksi halusimme juuri tältä ystävältä suosituskirjeen adoptiota varten. Muut suosituskirjeemme tulevat olemaan hieman kauempaa elämäämme seuranneilta.

Ongelman tässä muodosti se, että mikäli kaikki sujuu aikataulussa tarvitsemme suosituskirjeet ensi kesänä. Ja ystävä on toisella puolella maapalloa. Ohjeiden mukaan kirjeet pitää allekirjoittaa notaarin läsnäollessa. Ohjeemme kuitenkin olivat vuosien takaa, tuoreita emme ole saaneet koska emme ole vielä niin pitkällä adoptioprosessissa. Siispä laitoin viestiä sosiaalityöntekijällemme ja pyörittelimme asiaa ystävän, sosiaalityöntekijän ja minun kesken. Lopulta päädyimme siihen, että vielä on liian aikaista pyytää suosituskirjeitä, koska tuoreempi päiväys lähellä luvan saantia on parempi ja kirjeen sisältö riippuu kohdemaasta.

Minusta on aika omituista, että kohdemailla olisi erilaisia vaatimuksia kirjeen sisällöstä. Eikö sen ideana ole kehua ihmisiä hyviksi vanhemmiksi ja siinä se. Joka tapauksessa emme saa ystävän kirjettä notaarille, mutta sen pitäisi kelvata postitettuna. Kunhan ilmoitamme ystävälle viikkoja etukäteen, jotta hän ehtii suureen kaupunkiin postittamaan kirjeen. Inhottavaa vaivata häntä kesken matkan ja vaatia tekemään erikseen matka kaupunkiin vuoksemme. Olisi ollut mukavampi hoitaa asia pois ennen lähtöä. Mutta sosiaalityöntekijää on paras totella näissä asioissa.