Rutiinit ovat lohduttavia.
Varsinkin aamuisin ja iltaisin on mukavaa tehdä samat asiat suunnilleen samassa järjestyksessä aina uudestaan. Väsyneenä rutiinit auttavat toimimaan.
Rutiinit ovat rajoittavia.
Kehitettyään useita rutiineja tavalliseen päiväänsä ei niitä henno rikkoa ihan pienestä syystä. Erityisen häiritsevästi elämää rajoittavia rutiineja ovat ne, joita ei itse varsinaisesti huomaa kunnes joku ulkopuolinen häiritsee niiden suorittamista. Silloin reaktiona voi olla suuttuminen ja ahdistuminen, joiden syytä ei edes itse tiedosta.
Rutiinit on luotu rikottaviksi.
Vaikka kuinka kapinoisi, silti itse on ensin luotava ne rutiinit, jotta ne voi rikkoa. Se tekee välillä hyvää. Puhdistaa. Sitten voikin taas alkaa luoda uusia rutiineja, jotta voi jälleen rikkoa ne.
Inhoan ihmisiä, jotka eivät näe omaa elämäänsä. Jotka eivät tunnista, miksi tekevät asioita tietyllä tavalla. Jotka esittävät kapinoivansa rutiineja vastaan, mutta todellisuudessa ovat omien tapojensa orjia viimeiseen asti. Jotka eivät jousta rutiineistaan missään tilanteessa. Nämä ihmiset ovat minun silmissäni tekopyhiä ja itsekeskeisiä. Minun maailmani ja teidän maailmanne. Teille on eri säännöt kuin minulle ja minun maailmaani ei järkytä teidän tarpeenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti