Ehkä nyt on vain luovutettava ja todettava, ettei aamut ole mun juttu. Testasin teoriaa, jonka mukaan tarpeeksi yrittämällä iltaihmisestä voi tulla aamuihminen, mutta ei se oikein toimi. Todisteena vaikkapa eilisaamu.
Muka varasin runsaasti aikaa aamulla lähtöön: heräsin melkein kolme tuntia ennen kuin oli pakko lähteä ajamaan. Tarvitsen heräämisaikaa ennen kuin lähden auton rattiin, muuten ei ole turvallista. Joten kaikessa rauhassa keitin pannullisen teetä heti sängystä noustuani, avasin koneen ja luin viikonloppuna kertyneitä viestejä. Ja kirjoittelin tänne aamupunnitukseni tuloksesta.
Yhtäkkiä huomasin, että kello oli edennyt kaksi tuntia, enkä ollu käynyt suihkussa saati pakannut. Kiireellä ryntäsin suihkuun ja heittelin puhtaita vaatteita narulta laukkuun. Ennen kuin pakkasin koneeni mukaan muistin, että olin unohtanut jo viikko sitten lähettää yhden sähköpostin ja eräpäivä on tänään. Koska tiedossani oli kiireinen päivä, aloin nopeasti kirjoittaa viestiä viime minuuteilla.
Pääsin lähtövalmiiksi vain viisi minuuttia myöhässä. Sen ajan vielä kuroisi kiinni ajomatkalla. Kunnes hienosti pakkaamani avattu maitotölkki kaatui eteisen lattialle. Eteisen matossa on nyt maitoa. Se mahtoi haiskahtaa mieheni nenään, kun hän illalla meni kotiin. Itse en onneksi viikkoon ole paikalla. Maitotölkki aiheutti muutenkin huolta, se ei mahtunut pullonpidikkeeseen autossa, vaan piti kehitellä patentti erinäisistä tavaroista pitämään sitä pystyssä ajomatkan ajan. Ja vasta matkalla muistin, että olisi kannattanut ottaa kylmäkalle maidon viereen pitämään sitä viileänä parin tunnin matkan. Nyt toivon, että maito on vielä juotavassa kunnossa kaiken tämän vaivan jälkeen.
Maitoepisodi ei tietenkään riittänyt hankaluudeksi ja hidasteeksi. En ollut huomannut kiireessäni, että reppuni toinen tasku oli jäänyt vähän liian auki. Se aukesi lisää kävellessäni autolle ja levitti puhtaat alushousuni ja sukkahousuni pitkin pihaa. Huomasin sen tietysti vasta autolle päästyäni, kun otin repun pois selästä ja jouduin kävelemään takaisin keräämään vaatteeni. Toivon, ettei varsinkaan alushousuja jäänyt johonkin pusikkoon huomaamattani. Tai ainakin jos jäi, toivottavasti sinne jäi joku vanha, kulunut kappale eikä kukaan nähnyt kuka sen on sinne tiputtanut.
Tässä vaiheessa olin jo vartin myöhässä ja jouduin soittamaan kaverille etten tule ajoissa lounastreffeillemme. Onneksi hänellä oli aikaa tavata minut vähän myöhemmin; vartin myöhästyminen kun toinen odottaa on todella pitkä aika.
Hyvä että soitin, koska nerokkaasti ajaessa muistin, että laukussani on rasia suklaarusinoita. Koska en ollut ehtinyt syödä, ainoastaan juonut teetä aamulla, nälkä oli jo kova. Aamun vastoinkäymisetkin harmitti ja ajattelin palkita itseni parilla suklaarusinalla. Suklaarusinoiden syömisessä ajaessa on se pieni ongelma, että tippuneita ei voi alkaa kaivella tuolilta tai hameelta. Joten nämä eksyneet kappaleet tietenkin muodostivat hameeseeni ruskeita läikkiä. Jouduin siis ennen lounastreffejä sekä viemään maidon jääkaappiin että vaihtamaan hameen ja vasta sitten ajamaan lounaspaikalle. Alkuperäinen tarkoitukseni oli ajaa suoraan lounaspaikkaan käymättä asunnolla ensin. Lopulta pääsin lounastamaan vain puoli tuntia myöhässä.
Minusta ei ole aamuihmiseksi ja sillä hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti