Rakastaa

Olin eilen inspiroivalla luennolla parisuhteen hyvinvoinnista. Yksi luennoitsijan heittämä kysymys jäi pohdituttamaan minua erityisesti.

Luennoitsija kysyi mistä on kyse kun rakastetaan? Sitä voi sanoa rakastavansa pitkiä aamuja, auringonpaistetta, mansikkajäätelöä, vanhempiaan, siskoaan, siskon lapsia, omaa lastaan, miestään... Mutta nämä rakkaudet eivät ole samanlaisia keskenään. On siis eriarvoista rakkautta olemassa.

Mietin tuota rakastamisen määritelmää jo joskus kuukausia sitten, kun täyttelin Facebookin muistiinpanoja. Facebookissahan oli joskus muotia kierrättää kysymysketjuja, joihin kaikki vastailivat omien mieltymystensä mukaan. Jossakin niistä oli kysymys ketä rakastat. Ystäväni oli vastannut siihen listaamalla liudan kavereitaan. Minä vastasin yhdellä nimellä: oman mieheni.

Kysymys sai silloin miettimään mitä on rakastaminen. Minusta se on hirveän vahva sana, enkä osaa käyttää sitä esineisiin enkä ystäviin. Olen sanonut sen elämäni aikana kolmelle ihmiselle ja jälkikäteen ajatellen olen oikeasti rakastanut kahta. Joista toisen kanssa olen naimisissa. En minä osaa kulkea hokemassa kuinka rakastan kaikkea maailmassa, se jotenkin vie sanalta sen arvon.

Ymmärsin kyllä luennoitsijan pointin. Rakkautta on monenlaista. Mansikkajäätelö ei ole samanarvoinen kuin sisko. Eikä siskon lapsia rakasteta samalla tavalla kuin omaa miestä. Eikö kenenkään muun korvaan kalskahda käyttää samaa sanaa kaikista asioista? Voihan aina ”pitää kovasti/hirveästi/paljon/erittäin paljon”, ”tykätä”, ”välittää”, ”arvostaa”, ”ihannoida”, ”nauttia” ja niin edelleen. Miksi kaikkea mistä pitää pitäisi rakastaa? Miten sitten voi määritellä mikä erilaisuus on rakastaa miestään (tai joidenkin kohdalla omaa lastaan) suhteessa kaikkiin niihin muihin rakkauksiin, jotka tuskin yltävät rakkauden määrässä lähellekään noita kahta elämän tärkeintä asiaa? Tai jos yltävät, onko varmasti suhteessa oikeaan ihmiseen?

Itse olen kokenut mielekkääksi jättää sanan rakastaa tärkeäksi sanaksi. Siksi sanaksi, jota käytän vain, kun todella tarkoitan sitä vahvaa tunnetta, joka osaa pakahduttaa hengityksen oikein osuessaan. Tietenkin itsellänikin on rakastamisen kohteissa (mieheni, vanhempani, kissani) eroja, mutta sama perusperiaate: rakastamani olennon vuoksi olen valmis tekemään paljon enemmän kuin kenenkään muun elämässäni. Elottomia esineitä ei voi rakastaa, niistä voi vain pitää.