En uskaltanut kirjoittaa vielä viime viikolla asioista kun kaikki oli epävarmaa, mutta tämän päivän posti toi uutisia. Keskiviikkona kohtuuni siirrettiin oikein hyvälaatuinen alkio, mutta kolmesta muusta alkiosta yksi oli lakannut kasvamasta ja toinen olikin monitumainen. Kolmas oli vasta kaksisoluinen eli sen piti vielä kasvaa ennen pakastamista.
Elin viime viikon lopun siinä ajatuksessa, että hoidot loppuvat tähän kohdussani nyt olevaan yksilöön. Tänään posti toi kuitenkin pakastussopimukset eli pieni alkiomme taisteli ja pysyi elossa. Meillä on sittenkin vielä yksi mahdollisuus tulevaisuudessa raskauteen.
Adoptioinfossa saimme perustietoa adoptoinnista ja hakukaavakkeet. Mies ei ole vieläkään täysin vakuuttunut adoptoinnista, elän toivossa sen suhteen. Pitkä matka ollaan tultu, asiasta on puhuttu vuosia ja mies on tehnyt paljon töitä selvittääkseen miksi adoptio on ollut niin vastenmielinen ajatus alkujaan. Kaiken takanahan on aina se oma lapsuus...
Joka tapauksessa tarkoituksemme on laittaa hakemus eteen päin. Käsittelyssä kuluu muutama kuukausi ja se aika miehellä on perumiseen, mikäli hänestä siltä tuntuu. Emme toki pistä hakemusta vireille ennen kuin olen tehnyt raskaustestin. Emmekä voisikaan, sillä menee aikaa hankkia lääkärintodistuksia. Hakemus on naurettavan vanhanaikainen monessa mielessä ja mieleni tekisi kommentoida moniakin kohtia. Kaikkein typerintä on lukuisien lääkärintodistusten pakkohankinta. Rahaa pitää pistää satoja euroja lääkäreissäkäynteihin vain saadakseen nimiä papereihin. Hällä väliä etteivät lääkärit ole ennen nähneet minua eivätkä tiedä minusta mitään. Kunhan saadaan virallinen titteli nimen perään.
Tietenkin vanhemmaksi aikovan pitää olla tarpeeksi terve pysyäkseen elossa lapsen kasvuiän, mutta minusta olisi paljon mielekkäämpää näyttää hoitavan lääkärin edelliskäyntien selostukset tai viime vuosina tehdyt hoitotoimenpiteet kuin hakea jonkin erikoislääkärin mitäänsanomaton lausunto. Hoitava lääkäri kun kunnallisessa systeemissä on aina yleislääkäri eikä erikoislääkäri. Ei lääkkeillä hallinnassa olevien sydänasioiden takia tarvitse tuhlata erikoislääkärin aikaa joka kolmas kuukausi reseptin uusinnan aikaan.
Kiukuttaa erityisesti siitä syystä, että vuosikausia täysin oireettoman reumani takia pitää käydä erikseen reumalääkärin lausunto hakemassa (jollaista minulla ei tällä paikkakunnalla ole koskaan edes ollut), kokonaan hallinnassa ja hyvässä hoidossa olevien sydänongelmien takia minun pitää etsiä sisätautilääkäri jostakin ja endometrioosin takia tarvitsen lausunnon gynekologilta. Mikään näistä ei häiritse normaalia elämääni lääkkeiden syöntiä ja reseptinhankintaa (pelkästään siis sydänasioihin) enempää. Kaikki nämä voisi nähdä lukemalla vaikkapa lapsettomuustutkimuksiin liittyvät paperit, koska niiden takia asiat jo selvitettiin järkevällä ja kustannustehokkaalla tavalla. Mutta ei vahingossakaan voi päästä niin helpolla.
Infossa tuli myös väkisin mieleeni, että vaikka koko ajan puhutaan lapsen edusta ja oikeudesta hyvään lapsuuteen, jotkut käytännöt tuntuvat olevan olemassa vain tavan vuoksi tai jotain byrokraattia miellyttämässä. Niissä ei löydy mitään lapsen etuun viittavaa, joissain tapauksissa jopa päin vastoin. Aivoni askartelivat tahtomattani byrokratiaviidakon selventämiseksi ja prosessin nopeuttamiseksi - mikä on lapsen etu myös! - ja mielestäni keksin siinä tunnin luennon aikana parikin hyvää ajatusta millä toimintaa voisi tehostaa tinkimättä tiukasta vanhempien seulonnasta.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tuli tästä alkiosta nyt lasta tai ei, minä olen valmis jatkamaan adoption tiellä. En halua tuomita lastamme olemaan ainoa lapsi ilman sisaruksia. Mieheni iän vuoksi meidän täytyy lähteä adoptioprosessiin nyt, mikäli haluamme pienen lapsen. Pakastettu alkio saa odottaa pakkasessa adoptioasian etenemistä hetken aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti