keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Onko tässä mitään järkeä?

Muistin taas, että inhoan piikittelyä. Ennen niin neutraali ja tunteita herättämätön asia on jokaisen pistoksen myötä yhä vastenmielisempää. Aamulla piikittäminen on vielä inhottavampaa kuin iltapiikittely, koska useimmiten olen vasta päässyt sängystä ylös eikä aivot vielä toimi täydellä teholla. Jostain syystä aamuista on tullut hirveän vaikeita viimeisen vuoden aikana muutenkin, olen kiukkuinen enkä siedä kosketusta ennen kuin keho on herännyt uuteen päivään. Tai no, rehellisyyden nimissä olen kyllä aina tuntenut noin, mutta aiemmin heräämiseen meni muutama minuutti makuulla venytellessä, nykyään venytykset kestävät paljon pidempään ennen kuin pääsen istumaan ja siinäkin pitää vielä möllöttää useampi minuutti ennen kuin pääsen ylös. Ei kai vanhuus voi näin yhtäkkiä iskeä?

Viikonloppuna oli mukavaa kun mies oli auttamassa piikittelyissä. Meillä ei ole kissatonta paikkaa talossa, mikäli sulkeutuu johonkin huoneeseen menee alta minuutti kun toinen kissoista avaa oven. Pitäisi kai joskus ilmoittaa vuokraisännälle, että vessan oven lukko ei toimi kun kissa saa oven lukosta huolimatta auki. Piikittelyssä tärkein apu olikin pitää kissat kauempana ettei satu vahinkoja. Opin myös, että kun piikityksen tekee samaan aikaan kun kissat syövät aamupalaa saa olla rauhassa. Eivät nuo tahallaan häiriköi, mutta juoksennellessa sattuu vahinkoja tassujen luistaessa jarrutuksessa.

Kävin maanantaina ultrassa ja siellä näkyi ihan kiitettävä määrä mustia länttejä. Eilisestä lähtien olen piikittänyt Orgalutran-jarrua hormonin ohella, joten hormoniannos nostettiin 300 IU entisen 225 IU tilalle. Tämä aiheutti ongelman, koska olin ostanut lääkkeet viime vuoden puolella – reseptit tyhjiksi tietenkin jotta saan kunnon korvaukset. Kaksi ampullia 9000 Puregonia ei riitä isompaan annokseen, vaan jouduin pyytämään uuden reseptin. Mies oli hirveän kiukkuinen, olisihan lääkärin pitänyt ennakoida ettei lyhyeen kaavaan riitä kaksi ampullia ja kirjoittaa suoraan kolmas. Nyt vielä Kelan peruskorvaus on pienentynyt, joten lääke maksaa aikas paljon. Meillä tuskin tulee sen kummempia ostoja tänä vuonna, joten katto ei tule täyteen. Puregoniin kuluvat sataset on siis ”menetettyä rahaa”. Totta kai voi ajatella, että lapsensaannin takia on valmis käyttämään rahaa, mutta kun tämän olisi voinut hoitaa vähemmällä rahantuhlauksella lääkärin niin halutessa.

Eilinen piikitys ei mennyt ollenkaan tyylillä. Minulla siis oli jäljellä virallisesti 450 IU Puregonia. Jokaisessa ampullissa on se noin 100 IU ylimääräistä, joten päätin kikkailla. Otin edellisen säästämäni ampullin ja piikitin siitä sen 100 IU ja toisesta ampullista 200 IU. Näin minulle jäi 250 IU plus se vara 100 IU yhteen ampulliin tätä aamua varten. Lisäksi piti piikittää Orgalutran. Se oli minulle täysin uusi tuote ja luin käyttöohjeita moneen kertaan silmät sirrillään. Alkoi hirvittää kun ohjeissa ei käsketty muodostaa tippaa neulan kärkeen tai naputella ilmoja pois, vaan piikitys piti tehdä ehdottomasti 45 asteen kulmassa. En innostunut ohjeiden kohdasta ”vedä mäntää hiukan taakse päin, mikäli neulaan tulee verta, ota neula pois ja vaihda uuteen”. Mieleen tuli dekkarit, joissa ihmisiä tapetaan ruiskuttamalla ilmakupla verisuoneen.

Olen jotenkin jo tottunut alavatsan piikittämiseen, mutta Orgalutran pitää piikittää yläreiteen. Ongelma numero yksi: mikä lasketaan yläreideksi? Taisin piikittää sekä eilen että tänään teknisesti ottaen keskelle reiteä ennemmin kuin ylös. Onkohan sillä väliä? Alempaa löytyi helpommin sormien väliin saatavaa ihoa eli läskiä ilman verisuonia. Ongelma numero kaksi: miten piikin tupen saa irti, se kun oli muodostanut tyhjiön. Kiskaisin voimalla mikä johti siihen, että piikitin itseäni sormeen. Desinfioin neulan ennen kuin tökkäsin sen reiteen, toivottavasti tästä ei ollut haittaa... Tänään osasin olla varovaisempi tupen kanssa ja sain sen auki siistimmin. Sen sijaan tänään ongelmana oli, että ruiskussa oli paljon ilmakuplia. Koska olen epävarma sählä enkä saanut kuplia pois kevyellä naputtelulla, joten päätin ohjeista poiketen yrittää muodostaa tipan neulan kärkeen. En suosittele! Painoin mäntää niin varovasti kuin pystyin, mutta silti kärjestä ruiskahti lyhyt suihku lääkettä ulos. Toivottavasti ei mennyt liikaa hukkaan, olisi ikävää huomata pilanneensa koko hoidot yhdellä mokalla.

Huomenna on vuorossa taas ultra. Saan vasta siellä ohjeet jatkosta. En siis ole vielä ostanut uutta Puregonia, vaan aion mennä ultran jälkeen apteekkiin mikäli Puregonia vielä pitää piikittää tässä vaiheessa. En tiedä mikä suunnitelma tulee olemaan kun tämä on ensimmäinen lyhyen kaavan hoitoni. Tarkoitukseni on kuitenkin jatkaa polilta kaupungille apteekkiin ja hierontaan. Tulin vasta nyt ajatelleeksi, että ehkä minun pitää huomenna piikittää jotain uutta lääkettä mikä onkin kotona jääkaapissa... En ehdi käydä kotona lääkärin ja hieronnan välissä. En myöskään muistanut ajatella missä piikitän, pitänee ehtiä käväistä jossain kahvilassa vessassa tökkimässä itseään. Piikitys on pitänyt tehdä aamuisin, mutta huomenna ultra on vasta kymmeneltä ja sen jälkeen saan jotain ohjeistusta, joten mikäli tarkoitus olisi mennä kotiin piikittämään ei se ainakaan aamua tule enää olemaan. Epätietoisuudessa on inhottavaa elää.

3 kommenttia:

  1. Orgalutranin voi pistää myös alavatsaan. Näin ainakin meille on sanottu sairaalassa.. ja kolmella hoitokerralla olen joka kerta näin tehnyt, kun itse koen sen jotenkin helpommaksi kuin yläreiteen pistämisen. Juuri ku tuossa mahan kohdalla on enemmän sitä mistä ottaa kiinni. :)

    VastaaPoista
  2. Hoitaja sanoi, että se pitää pistää reiteen koska Puregon pistetään vatsaan eikä saa kuulemma samaan paikkaan laittaa. Tiedä sitten näistä sen enempää.. Mutta vaikka pistäminen on hankalaa otan mieluummin siitä syntyvät paukamat reiteen kuin mahaan. Ei oikein taida sopia tuo lääke mulle kun niin pahasti reagoi iho.

    VastaaPoista
  3. Minäkin piikitin puregonin ja orgalutranin molemmat vatsaan, mutta se piti vain pistää eri puolille. Joka piikityskerta tuli molemmille puolille vatsaan piikit.

    Ilmakuplista sanoisin, että niistä ei tarvitse olla huolissaan, sillä verisuoneenhan näitä lääkkeitä ei pistetä vaan siihen rasvakudokseen. Ilmakuplilla ei ole siis väliä. Minä painelin monta kertaa niin, että ruplatus vaan kuului kun painoin lääkkeen vatsanahkaan.

    Piikittely on tosi inhottavaa ja ainakin minulla se vaikeutui vaan kerta kerralta. Viimeinen hoito oli kaikkein inhottavin, kun jouduin piikittämään montaa piikkiä joka päivä ja kaikki kirvelivät. Mut... nyt ei kaduta.

    Tsemppiä hirveesti piikittelyyn! Toivottavasti se tuottaa toivotun tuloksen.
    Hyvää helmikuuta sinulle!

    VastaaPoista