Satuin vilkaisemaan telkkaria äskettäin ja siellä esitettiin jonkun vanhan naisen synttäreitä. Synttäreillä lauloi lapsikuoro. Vanhus itse oli naimaton ja lapseton.
Miksi aina oletetaan, että vanhat ihmiset pitävät lapsista? Jos ei ole koko 100-vuotisessa elämässään kokenut tarvetta mennä naimisiin ja hankkia lapsia, miksi vanhemmiten kaipaisi lapsia lähelleen? Miksi pelkkä ikä tuo olettamuksen lapsirakkaasta ihmisestä?
Tai vielä pahempaa, jos onkin halunnut lapsia, mutta ei ole syystä tai toisesta pystynyt niitä saamaan? Pitää vain jaksaa vuodesta toiseen toisten lapsia muistuttamassa siitä, mistä itse jäi paitsi. Vieläköhän vanhuksena tuntee samaa kipua kuin nyt asian ollessa tuore? Ei varmastikaan yhtä voimakkaasti, mutta voi se silti olla läsnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti